Keskustelu
| Eero | Urheilut | 18.1.2020 15.38 |
| Eilennä ko mediassa oltiin urheiluhuumassa ylen urheilugaalan myötä ja valittiin urheilun saralla eri kategorioitten kermaa. Merkillepantavaahan oli jo alkusyksystä alkaen median käsittämätön kiima ja huuma suomalaiseen potkupalloon. Joka mediassa oli vain yksi pukki. Potkupallohan on kieltämättä yksi maailman eniten harrastettava urheilumuoto, joka ei kaikesta innostuneisuuttaankaan ole saavuttanut suomessa yhtikäs mitään. Joskus mennäaikoina ensimmäisenä nimettiin suomen jääkiekkomaajoukkue eläimen nimellä leijonaksi. Jossain vaiheessa myöhemmin tuli susijengiä huuhkajaa, ym. Tännään jonninjoutavan ylihypetyksen huumassa suomen jalkapallojoukkueelle olis paljon osuvampi nimitys lampaat, jota johtaa joku pukki. Mennä vuonna, jossa esim. kiekkoleijonat saavuttivat maailmanmestaruuden, juniorileijonat, maailmanmestaruuden, naisleijonat menettivät tuomariratkaisulla MM kullan ja saavuttivat hopean, Kaikkien ennakkovalintojen ulkopuolelle, ilman yhtikäs mainintaa, jätettiin naisten ringettemaajoukkue, joka saavutti jälleen seitsemännen peräkkäisen maailmanmestaruuden !!!!!!/////// ja joku potkupalloporukka, joka enskertaa pääs euroopassa ym.porukoitten loppulilpailuihin. + 20 joukkioon oli olevinaan saavuttanut jotakin, vaikka käytännössä ei ole saavuttanu yhtikäs mitään, ainoastaan median hehkutusta. Kuten myös valmentajavalinnassa Kanerva nostettiin arvooa avaamattomaan, varsin minimaalisessa potkupallojoukkueessa, saavuttaneeseen kunniaan. Vrt: Jo aiemminkin medioissa julkituotu yksi suomen menestynein urheilu-urallaan ja senjäkeen valmentajana maailmalla mainetta niittänyt, Pudasjärven Seppo Sammelvuon lentopalloperheen kasvatti.Tuomas. Kautta aikojen suomessa menestykseimmän ja kaikkien aikojen saavutusten ylivoimainen menestyjä urheilu-urallaan ja senjälkeen valmentajana ovat vailla vertauskohtia. Palloilu-uransa aikana Tuomas pelasi Italiassa, Puolassa, Venäjällä, Japanissa, ym.ym. maissa ympäri maailman. Kun Tuomas sai sopimuksen jonkin maan joukkueeseen, hän ensimmäiseksi opetteli ko. maan kielen. Tänpäivänä Tuomas kuuntelee, puhuu, kirjoittaa lähes kymmentä eri maailman kieltä. Tuomas johti valmntaviensa Kuzzbas Kemerovo seuran, seurakaverinsa, suomen maajoukkueen kantavimman voiman, libero Lauri Kermisen kanssa venäjän mestariksi, josta seurasi uran huippuhetki koko maailman ykkösjoukkueen , venäjän maajoukkueen päävalmentajaksi Haloo !!!!!!!!!!!!! Vrt. Suomalainen valmentaja maailman ykkösjoukkueen peräsimessä / potkupalloporukan valmentaja ???? |
||
| eskimo | Re: Urheilut | 18.1.2020 19.54 |
| rantapelinä lentis menee mutta aika tylsää touhua selvinpäin |
||
| Juankosken keskustan virallinen ääni | Re: Urheilut | 19.1.2020 0.25 |
| Pyöreä se on lentopallokin, mutta kovasti köykänen aikuiset miehen heiteltäväksi. Sopii lapsille ja sisätiloihin. Ainut hyvä puoli, ettei näillä keleillä mene puoltakaan metriä maan sisään. |
||
| kusman | Re: Urheilut | 21.1.2020 0.11 |
| miksi ei kukaan puhu juankosken ja ropsin sopupelistä vuodelta 1975? onko se tabu vai kommunistien propagandaa? |
||
| alan kolmas mies | Re: Urheilut | 21.1.2020 21.30 |
| Minäkin olen ollut koko ikäni kova urheiluhullu, mutta nyt hulluus alkaa jo hieman helpottaa. Syrjäsilmin olen pannut merkille, että Teemu Pukki taisi saada parhaan urheilijanpalkinnon ja Markku Kanerva oli paras valmentaja. Mikäpäs siinä. Olihan se mukava, että Suomesta saadaan kasaan 11 potkupalloilijaa, jotka pääsee EM-kisoihin karsimaan. Vastaan tulee muitaakseni Italia, Ranska ja Belgia jne. Eipä taida näistä paljon pisteitä herua. Minusta se oli erittäin hyvä, että Mörkö ei saanut parhaan urheilijan pokaalia, kun minusta Mörkö oli vähän niin kuin "sattuma korppi". Kepuloisten Vanhasen Mattiin verrattava pitkä mies. Teki kyllä pari tärkeää maalia, mutta espoolainen molari Kevin Lankinen piti kyllä huolen siitä, ettei kiekko hurahtanut Suomen verkkoon tärkeissä peleissä. Media pitää huolta siitä, että lähes joka yö kerrotaan montako koria Lauri Markkanenkin on heittänyt Jenkeissä, mutta enimmäkseen Markkasen joukkue on kuitenkin hävinnyt pelejä. Lätkässäkin Kaapo Kakko ja Patrik Laine ovat osoittautuneet lähes vlttiketjun pojiksi noissa NHL:n kaukaloissa. Mutta Suomessa ovat suuria sankareita. Meillä on politiika rikki ja meillä on urheilu rikki. Meillä on myös sote rikki ja sairaanhoitajien palkat vain puolet paperimiesten palkoista. Meillä on siis kaikki rikki ja oikeuskanslerikin tutkii Pekka Haaviston Korpisoturi suunnitelmia Syyriassa. Rikkoutuneesta urheilusta enemmän: □ Otetaan vaikka yleisurheilu Miesten juoksulajit: - Ossi Karttusen, Tommi Hartosen ja Markus Pöyhösen veroisia pikajuoksijoita ei ole näkynyt vuosikymmeniin - Elmo Lakka joten kuten 110 m aidoissa, mutta kaukana kärjestä - Oskari Mörö on ainoa toivo 400 aidoissa - Topi Raitanen 3000 esteissä on lupaava. Premium Board ja Tecta OyJ:kin ovat olleet ikuisesti lupaavia. Muilla juoksumatkoilla ei ole mainittavia juoksijoita, eikä kukaan pärjäisi esim. Mikko "Vilkastus" Ala-Leppilammelle. Oli muuten entinen työkaveri Pyhäsalmen kaivoksen laboratoriossa. Mies kävelijöillä on mahat ruikulla kaikissa kisoissa. Varmaan jännittää liikaa. Hyppelijöistä Simo Lipsanen on osoittautunut pehmomieheksi Naisten juoksulajit: Annimari Korte, Reetta Hurske ja Nooralotta Nesiri ovat kiistatta hyviä, mutta vielä kaukana maailman kärjestä. Onneksi Annimarille ojennettiin pikku shekki, että jaksaa harjotella. Nyt nuori Matilda Bogdanoff on kuitenkin jo ottanut mallia Annimarista, Reetasta ja Nooralotasta ja pinkoi 60 m aidat jo melkein Suomen ennätysvauhtia. Näin se homma menee. Menestys luo menestystä. Mutta tässä on lähes kaikki naispikajuoksijat. Erittäin kaukana ollaan vielä Mona-Lisa Pursiasen gasellimaisista juoksuista pikamatkoilla. Pitemmillä matkoilla Annemari Kiekara on elämänsä kunnossa. Naisten hyppelyissä Kristina Mäkelä on ihan hiinä ja hiinä, mutta pieni nitkaus vielä tarvitaan. Porvoon Sara Kuivisto on ihmetyttö. Osaa juosta 800 metriä ja leipoa. Suorastaan harvinainen ja positiivinen henkilö. Ella Junnila on korkeushypyssä jo 2 metrin tasolla, eikä tykkää maalata ja paklata kisoihin, vaikka on missiainesta. Kun Ella on selvästi äitiinsä tullut ja ehkä isäänkin, niin menestystä on odotettavissa. Isähän on käsittääkseni Tuure Junnilan kuuluisaa sukua. Ja Tuurehan tunnettiin siitä, että hän oli taloustieteen tohtori ja ilmeisesti teräväpäisin pankkimies Suomen Pankissa. Tuure oli myös siinä mielessä periaatteen mies, että hän ei voinut sietää kepuloisten Kekkosen Urkkia, joka aikoinaan sormeili myös Suomen urheilupiireissä. Urkille on kyllä annettava urheiluasioissa kiitosta siitä, että perässähiihtäjiä löytyi Urkille Suomessa runsaasti. Ehkä kaikkein parhain saavutus oli kuitenkin, kun Urkki puolusti Paavo Nurmea, kun Ruotsin mammanpojat alkoivat syyttää Paavoa ammattilaisuudesta. Naiskävelijoissä ei ole löytynyt Sari Essayahin veroista maantiekiitäjää vuosikausiin. Otetaan sitten kenttälajit tarkasteluun: Miesten puolella taitaa enää olla keihäässä Etelätalon Lassi. Maksimaisen Einokin on jo todennut, että Tero Pitkämäki on pilannut Suomen keihäänheiton, eikä Ronssi Ruuskasen mahalaskutyyliin enää luoteta. Moukarissa meillä on vain Juankosken Keskustan virallinen ääni. Ennätys muistaakseni 32.64 m valemitalla mitattuna. Moukarissakin Henri Liipolasta tuli vuoden 2019 Suomen mestaritulokella vain 73.29 m kaarella. Tämäkin vertautuu olympiavoittaja Juha Tiaisen jo vuonna 1984 heittämään ennätykseen 79.72 m. Valitettavasti Juha Tiainen kuitenkin kuoli vuonna 2003 vain 47-vuotiaana virusperäiseen keuhkokuumeeseen. Naisten puolella ei kannata puhua kenttälajiurheilijoista. Ainoat, mitkä tulee mieleen ovat Tina Lillak ja Heli Rantanen keihäässä ja hekin ovat jo aikaa sitten lopettaneet. Hiihtourheilussa on nähty taas ankea kokovartalokuva pitkin talvea: Iivo Niskanen ei pysy pystyssä ja valitsee aina väärät sukset. Onkohan Mietaan tauti tarttunut jo nuorella iällä? Perttu Hyvärinen on nouseva tähti Savon mualta. Vaatimaton mies, mutta hiihtää kovaa. Toinen on Pyhäjärven Pohdin nouseva tähti Joni Mäki. Risto-Matti Hakolalle olisi hyvä tilata Sievin jalkinetehtaasta kunnon hiihtomonot, kun pilasi koko kauden hiihtämällä aivan liian pinillä monoilla. Minä olen kyllä sitä mieltä, että mikään ei ole niin ikävää kuin se, että jalassa on liian pienet monot. Luulisi, että valmennuspuolella kiinnitettäisiin huomioita myös urheiluvälineisiin. Naisillahan ei enää nykyään ainakaan Ruotsissa ole enää päällään juuri minkäänlaisia "urheiluvälineitä", mutta kyllä se hyppy näkyy naisilta ilman vaatteitakin vain kulkevan. Naisten hiihtopuolella on meillä havaittavissa selvää hyytymistä, mutta Amerikkaan muuttanut Riitta-Liisa Roponen hiihtää parasta vauhtiaan, vaikka lähentelee kohta jo eläkeikää. Tuntuu olevan jo Amerikan mestarikin, mutta ei pääse edustamaan Suomea, kun meillä on ampumahiihtäjä Mäkäräinen, joka tuntuu olevan vapaalla tyylillä lähes edustustason hiihtäjä - ainakin omasta mielestään. Naisten ampumahiihdossa Kaisa Mäkäräinen alkaa kuitenkin olla jo menneen talven lumia. Hiihto vielä jotenkin kulkee, mutta ammunta on aina ollut Kaisalla vähän niin ja näin. Johtopäätös on, että hiihtää liian kovaa ja sitten ei taulut ainakaan pystypaikalla osu enää tähtäimeen. Sitten tulee hermostuminen ja se on sitten siinä. Miljoona tilin on Kaisa kuitenkin tehnyt, joten ei se Kaisan hiihtokaan ihan hukkaan ole mennyt. Kaisa vain ei ole suurten kisojen voittajatyyppi. Olisi hyvä miettiä, mistä tämäkin johtuu? Mäkihypyssähän meillä on isot ongelmat, kun Nykäsen Matista aika jätti ja Toni Nieminen on intoutunut kiinteistövälittäjäksi ja naisten naurattajaksi. Alkaa epäilyttää, onkohan Janne Ahosen valmistamissa hyppypuvuissa joku materiaalivika, kun Jannehan ei ole mikään tekstiili-insinööri koulutukseltaan. Yhdistetty on ollut meidän paraatilaji, mutta jostain syystä poikien mäkisukset on vissiin väärää mallia tai voitelu heikko, kun jäädään kymmenia metrejä mäessä. Voi yhdistetyn miehilläkin myös olla vikaa noissa hyppyhaalareissa tai monoissa. Pitäisiköhän näidenkin osalta konsultoida Ahosen Jannea ja Sievin jalkinetehdasta. Minulla on sellainen mileikuva, että Jannella on mennut aika paljon rahaa siihen kiihdytysautoiluun, joten voi olla, että Janne on sitten joutunut käyttämään valmistamissaan hyppyhaalareissa vähän halvempia materiaaleja kuin Sveitsin, Saksan, Itävallan. Puolan ja Japanin hyppääjat. Minä en tätä kyllä mitenkään ihmettele, koska meillä Suomessahan esim. selluteollisuudessa jo kymmeniä vuosia sitten unohdettiin sulfiittisellunkin valmistukseen liittyvät mahdollisuudet tekstiilikuitujen valmistuksessa. Toisin on Ruotsissa. Sielähän esim. Domsjö Fabriker Ab pyörittää hyvin tuloksin yhä edelleen vanhaa sulfiittisellutehdasta, joka työllistää 405 henkilöä, käyttää puuta vain 1.6 milj, kuutiota vuodessa ja valmistaa seuraavia tuotteita: □ Sulfiittisellua 255 000 t/a □ Ligniiniä 120 000 t/a □ Bioetanolia 14 000 t/a Kyseinen yhtiö on osa intialaista Aditya Birla Groupia, jonka liikevaihto on 40 miljardia USA:n taalaa ja työllistää 120 000 henkilöä 40 maassa. Birla on yksi maailman johtavia tekstiilikuitujen valmistajia. Hiihtourheilusta ja mäkihypystä on sanottava myös se, että Ruotsissa on näissä lajeissa aina oltu askeleen edellä suomalaisia. Tulee mieleen heti esim. Sixten Järnberg, joka oli aina Haku Veikon kiusana sekä sitten Mietaan kepittänyt Thomas Wassberg ja myös Gunde Svan, joka muistaakseni kehitti vapaan luistelutyylin. Mäkikypyssä taas Jan Boklöf kehitti ns. V-tyylin, jolla nykyään kaikki näyttää hyppäävän. Meillä Suomessa ei ole keksitty oikeastaan mitään urheilullista innovaatiota, vaikka Kuortaneen Urheiluopiston rehtorin ja liikuntatieteen maisteri Tapio Korjuksen johdolla on videokuvattu keihään lentoratoja, kun keihäs lähetetään jostain putkesta lentoon. Tarkemmin asiaa tutkimatta voi sanoa, ettei putkilähetys läheskään simuloi ihmisen heittoa, jossa keihääseen kohdistuu myös sellaisiakin voimia, että keppi alkaa ilmassa väpättää. Jokainen, joka on vähän perehtynyt noiden voimavektoreiden käsittelyyn, osaa laskea, mitkä voimat ja liike-energia keihääseen kohdistuu ja miten pitkälle keihäs lentää, kun tiedetään lähtökulma, lähtönopeus, kyseiset voimat, keihään paino ja ilmanvastus. Videokuvilla siitä ei saa selvää. Videokuvilla ei voi selvittää myöskään ilmastonmuutosta. Ollaanhan me Suomessa melko hyviä tuossa miesten ja naisten sählyssä, mutta noita sählyn pelaajia taitaa olla maailmassa aika rajoitettu määrä maailmassa. Tahko Pihkalan kehittämä kansallispelimme pesäpallokaan ei ole levinnyt globaalisti laajempaan suosioon. Enkä tätäkään ihmettele, kun Unilukkarikin kutsui puheessaan Toni Kohostakin Toni Korhoseksi. Kerrassaan nolo juttu. Noista lumilautailulajeista tai pujotteluista ja syöksylaskuista ei kannata puhua mitään, kun Palanderin Kalle ja Tanja Potiainenkin lopettivat.Tanjasta tuli äiti ja Kallesta hotellin pyörittäjä ja rahaton huulenheittäjä. Jos rantalentis unohdetaan, niin tosiasia on, että meillä on yleisurheilijoita noin 10-20 henkilöä, joilla on jotain sanottavaa kansainvälisillä kentillä. Harmillisesti kunnon lentiksessä Tuomas Sammelvuon jälkeen on ote lipsunut tärkeissä peleissä. Hiihdossahan meillä on myös enimmillään noin 5-10 kansainvälisen tason urheilijaa. Urheilussa meillä on pantu lähes kaikki panostukset jääkiekkoon ja nyt ehkä on alkanut panostus myös jalkapalloon. Suomalaisia on ennen kaikkea viehättänyt se, kun Pasi Nurminen tekee syöksylaskun lentokoneen portaiden eteen laitetulle punaiselle "MM matolle". Minua vähän ihmetyttää, että Jukka Jaloselle nimetään Riihimäelle jo peräti oma katu tai puisto. Tässä suhteessa riihimäkiset ovat näköjään ottaneet mallia Tohmajärveltä, jonne on muistaakseni jo ristitty Katri Helena Avenue. Helsingissähän on myös suurmiehille ja naisille ristitty katuja. Mannerheimintiekin oli aiemmin vain vaatimaton Heikintie, mutta on nykyään Helsingin 5.5 km pitkä valtaväylä. Ja Urho Kekkosen katu oli ennen Kampin katu, mutta nimitettiin vuonna 1980 Urkin 80 vuotisjuhlien muistoksi Urho Kekkosen kaduksi. Vaatimaton vain korttelin mittainen kadun pätkä. Kuitenkin on ihailtavaa, että Leppävirran Ari Lahti on lähtenyt nostamaan Suomen jalkapallon tasoa ja näin KuPSistakin tuli Suomen mestari. Ari näytti jo ostaneen Leppävirralta Vesileppis hotellinkin. Suomen ongelma urheilussa on se, että meiltä puuttuu kunnon sponsorit. On järkyttävää havaita, että esimerksi pingiksessä lupaava Benedek Olahkin joutuu harjoittelemaan Ranskassa lähes taskurahoilla. Nykyäänhän Suomen urheiluministeri on kepuloisten Hanna Kosonen, joka on tiettävästi entinen kovan luokan hiihtosuunnistaja, mutta minusta avuton noissa ministerihommissa. Hannahan tarvitsee Ilmiöhallituksen ministereistä kaikkein eniten noita niukoilla verovaroilla palkattuja kalliita erityisavustajia. Se on sanottava kyllä Hannasta, että hänellä oli päällään kaunis keltainen mekko Olavinlinnan illallisilla, kun Unilukkari ja Putin tapasivat Savonlinnassa ja menivät sitten tärkeään neuvotteluun Saimi Hoyerin Punkaharjun hotelliin. Nythän ei pitäisi olla mitään pulaa rahasta, koska demujen Sirpa Paaterohan näytti joku aika sitten, että Veikkauksessa pyörii rahaa muistaakseni jopa 13 miljardia vuodessa, mutta jostain kumman syystä urheilijoille sieltä riittää vain pienet roposet. Paateron Sirpahan joutui jättämään nuo Veikkausrahojen jakohommatkin sikseen, kun sotkeutui Postin työmarkkina neuvotteluihin ja alkoi vihata Malisen Heikkiä, joka oli tehnyt Postista kannattavan yrityksen. Sirpahan oli sitä mieltä, että valtionyhtiö ei saa tuottaa voittoa, joten osakeyhtiölain säännökset eivät koske valtiontyhtiöitä. Kuitenkin Sirpalle löytyi sitten kätevästi demujen innokas Tytti Tuppurainen, jolta me urheiluhullut nyt odotamme pika vauhtia avausta, miten Urheilu saadaan taas nousuun. Minä ehdotankin, että Juankoskella järjestetään urheiluseminaari, jolle voidaan laittaa työnimeksi tietysti "Kohti nousua-seminari 2020". Seminaarin puheejohtajaksi itseoikeutettu olisi tietysti Jokke Lösönen, joka jo 16.6.2011 järjesti Premium Boardin kohdalla legendaarisen "Kohti nousua seminaarin". Minusta Keskustan virallinen ääni olisi erittäin hyvä moderaattori tällaiseen Kohti nousua urheiluseminaariin. Minä luulen, että Ari Lahtikin saattaa mielellään tulla kuultavaksi tähän tärkeään seminaariin. Minullekin Ari on kertonut, että savolaisia hankkeita kannattaa tukea, jos niihin liittyy ns. "ansaintapotentiaali". |
||
| Juankosken keskustan virallinen ääni | Re: Urheilut | 22.1.2020 14.06 |
| Minusta tuntuu, että akmn pitäisi alkaa tarkkailemaan politiikkaakin syrjäsilmin. Kirjoituksesi oli aika tavalla asiantunteva, kun ottaa huomion, ettei urheilu enää kiinnosta sinua. Suoraan sanoen päivämme näyttää koostuvan pitkälti samoista asioista. Tätäkin taustaa vasten on merkillistä, että poliittiset johtopäätöksesi ovat niin hakusessa. Olen tullut siihen tulokseen, että näkökulma on vain keskisestä Suomesta niin paljon avarampi kuin sieltä reunalta katsottuna. Tänä päivänä olen voinut iloita keskustan kannatuksen kääntymisestä kasvuun. HS:n gallupissa kannatuksemme oli jo 11,5 prosenttiyksikköä. Luulen, ettei mene kauan kuin Akm näkee tämänkin asian päinvastaisena kehityksenä eikä hänen mielensä ole läheskään yhtä iloinen. |
||