Keskustelu

alan kolmas miesTaas suru-uutinen19.6.2020 1.18
Englantilainen lauluikoni Vera Lynn kuoli ikävästi juuri ennen Juhannus-juhlia.

103 vuotta on hieno ikä. Muistaakseni Vera teki viimeisen LP:nsä 100 vuotispäiviensä kunniaksi.

Meillähän kevyn musiikin taitajat viina- ja huumehöyryissään hyytyy viimeistään 60 vuoden pintaan ja mielellään jopa alle 40v.

Veran musiikki jää ikuisesti elämään.

Onneksi meillä Maarit Peltomäki on levyttänyt yhden Veran parhaista biiseistä, mutta Maaritkaan ei ole levyttänyt pitkiin aikoihin.

Myös Eini on levyttänyt saman biisin.

Maaritin hyvä tulkinta alla:
Kai vielä kohdataan
https://www.youtube.com/watch?v=KrTJBnHZ6WE

Einin tulkinta:
https://www.youtube.com/watch?v=DIDi91b3k6E

Veran alkuperäinen tulkinta
It Hurts To Say Goodbye
https://www.youtube.com/watch?v=xzxDUaK7BX4
https://www.youtube.com/watch?v=oxM6C0zNmQI

Panempa alle vielä hienon Merja Rantamäen
biisin Juhannusjuhlia ootellessa.

Jossain

https://www.youtube.com/watch?v=olZB_iAHO-M

"Ne ei ymmärrä ihmistasta, jotka sekasorron loi...".

eeroRe: Taas suru-uutinen19.6.2020 3.58
Olen samaa mieltä alan kolmannen kanssa, että Vera Lynn oli todellinen ikoni. Hänen edellämainitsemasi It Hurst To Say Goodbye levytys julkaistiin vuonna -67 ja nousi samanavuonna mailmatilaston Top 10 listalle. Suomenkielisen version tästä ensimmäisenä levytti ihana Eini ensilevyllään nimeään kantavalla LPeellä vuonna -78. Samana -78 loppuvuonna myös niinikään ensilevyllään nimeltä Haaveiden maa levytti HUOM alan kolmas !!! Maarit Peltoniemi, ei Peltomäki, joten tarkkuutta, tarkkuutta. Niinikään vois kuunnella vaikkapa Junnu Vainion levyä vuodelta -66 Juhannustanssit

alan kolmas miesRe: Taas suru-uutinen19.6.2020 16.25
Sorry Eero,
Hyvä, että korjasit Maaritin tuoreeltaan.

Täytyy olla tarkempana nimien kanssa.

Tahallani laitoin myös samaan yhteyteen Merja Rantamäen biisin "Jossain".

Se kummallisen hyvä kappale ja tuossa you tube videossa esiintyy taustalaulajana myös vuonna 2015 kuollut Martti Metsäketo, joka oli mukana mm. Four Catseissa. Martillahan on sitten poika Tomi ja tytär Annika.

Tomiltakin vietiin melkein kokonaan leipä suusta, kun kateelliset käynnisti Tomin mii-tuu maalituksen pari vuotta sitten.

Nyt samaiset tahot iskee kaikkia tavallisia ihmisiä päähän taas BLÄK LAIF MÄTTÖRS jankutuksellaan.

Minusta pitää käynnistää musiikillinen vastatuli WAIT LAIF MÄTTÖRS, TOO!

Martin esityksestä näkee, että hän todella nauttii siitä kappaleesta ja Merjan esityksestä.

Minulla ei ole Martista tai Tomista tarkempia henkilökohtaisia tietoja, mutta kerran istuttiin Olarissa Länsiauton kahvilassa odottamassa autojen huoltojen valmistumista.

Minä ajattelin, että Eero musiikin ammattilaisena voisi kertoa enemmänkin tällä palstalla Suomen kevyestä ja miksi ei myöskin vähän raskaammasta musiikista, mutta minä luulen, että Eero ei voi sietää, kuten en minäkään, nykyistä RÄPPI-innostusta.

Minusta se ei ole musiikkia, jos osaa huutaa mikrofooniin uimahousut jalassa tai alasti.

Minusta melodia, rytmi ja vielä lyyriikka ovat ne elementit, joilla taitavat esittäjät luovat ikuista musiikkia.

Olen hyvin varma, että Eero voi antaa meille lausunnon myös Merja Rantamäestä ja ilman muuta Martti Metsäkedosta.

Parasta juhannuksen jatkoa!!!

eeroRe: Taas suru-uutinen19.6.2020 17.45
No, kun kerran pyydetään, niin kerrompa omat mielipiteeni niin aikaisempien aikojen ja nykypäivän musiikista.

Aloin seurata aktiivisesti suomalaista musiikkimaailmaa 70 luvun puolivälissä kun lähdin mukaan Kaavin tanssipaikan toimintaan.

Vastuullani oli esiintyjien hankinta.
Siinä vakanssissa jouduin seuraamaan reaaliajassa tulevaa ja piti olla jopa lähes ennustajan lahjoja, et osas ajoissa ostaa nousevia supertähtiä.

Koska paikan esiintyjäkaarti oli valtakunnan ykköskategoriasta, joitten
lauantai-illat täytyi varata lähes vuosi ennakkoon, piti osata sijoittaa jonnekin väliin näitä nousevia tähtiä.

Varsinkin ns. nuorisolle sopivaa musiikkia esittävät bändit ponkaisivat
yhtäkkiä ikäänkuin yllättäen pinnalle, se oli vaikeasti ennakoitavissa

Sensijaan 70-80 lukujen iskelmätähdet osas ostaa helposti ja voi sovittää
tiettyihin iltoihin.

Tosiasiassa Iloharjulla vieraili useitakin ulkomaalaisia, jopa maailmankuuluja bändejä Ruotsista, Britanniasta, USAsta.

70 luvun kovin rokkibändi oli ehdottomasti Hurriganes. Sinä iltana talo oli hajota liitoksistaan.

Samoin kävi -77 avajaisissa, kun esiityjinä oli Armi ja Danny.
Voi taivas, sitä väen paljoutta.
Voin tunnustaa jo, koska rikos on vanhentunut. Myytiin pääsylippuja reilut 300 enemmän kuin huviluvassa oli kattona.
Ja sama toistui -78 avajaisissa, samat esiintyjät.
Voi kuinka tahdon olla sulle hellä.

70-80 ja vielä 90 luvullakin tehtiin todella hyvää iskelmämusiikkia, jonka
uustuotanto tänpäivänä on kuollu sukupuuttoon.

Silloin musiikissa oli melodia, melodia,
sanoilla ei sisällöltään ollu niinkään suurta painoarvoa, melodia jos oli sointuva, se jäi soimaan mieleen ja silloin muistit vielä sen levyn ens viikollakin.

Tänä päivänä on ns. musiikintekijöitä pilvin pimein.
Rustataan sanat, joilla on olevinaan elämää suurempikin merkitys, mut sitten ei olekkaan minkäänmoista taitoa tehdä sanoihin soveltuva sävellys.
Ei minkäänlaista melodiaa.

Otetaan kouraan syntikka ja rämpytellään jotakin, jota nykypäivän
" muusikot " kutsuvat musiikiksi.

Hevonpaskat, sanon minä.
Tämänpäivän musiikki on kuin runonlausuntaa, jossa takana soi mitä kauheinta rämpytystä.

Ja sitten tämä räp.
Miksiköhän sitä edes nimitetään musiikiksi ?
Kuten alan kolmas epäilikin eeron
tuskin pitävän räpistä, osuit oikeaan.

En pidä, vaikkakin yksi suomen tunnetuimmista räp-artisteista
Uniikki onkin samaa verta ja sukua ja
hyvin läheltä onkin, en ikinä ole ymmärtänyt hänen "musiikkiaan".

Metsäkedon perheen kanssa en koskaan ole ollut tekemisissä, ainoastaan kerran kävin Tomin konsertissa

Merja Rantamäki oli aikoinaan säännöllinen esiintyjä Kaavilla, joten jouduin hänen kanssaan tekemisiin useinkin.



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: