Keskustelu

« Takaisin | Vastaa viestiketjuun
eeroKitara soi9.7.2021 8.50
Aamutuimaan ko. terassilla nautiskeli kahvikuppostaan, soi radiossa istrumentalversiona Agentsin mandschurian beat, alko mieli lentää vuosikymmeniä taapäin 80-90 lukujen kitaramusiikkiin.

Itsekkin nuoruusvuosina kotioloissa huvikseen kitaraa rämpytelleenä, kitaramusiikki on aina ollut lähellä sydäntäni.

Agents ja Esa Pulliainen.
Esa on yksi suomen parhaimmista kitaristeista etenkin melodisen musiikkilajin esittäjistä.

Rokkikitaristeja on todella hyviä useitakin, yhtäkkiä lueteltuina Hurriganesin -91 edesmenny Albert Järvinen ja hänen seuraajansa Ile Kallio, Juha Björninen, Dave Lindholm ym.ym.

Poisunohtamatta meidän oman maakunnan maailmankuuluisaksi kohonnutta blueskitaristi Erja Lyytistä.

Erja oli aikoinaan sibeliusakatemiassa, jossa opiskeli ensimmäisenä naisena pääinstrumenttinaan sähkökitara.

Erja valmistui 2010 musiikin maisteriksi.

Maailmantähtiähän kitaroineen on
Jimi Hendriks, Carlos Santana, Erik Clapton ym. ym.

Esa Pulliainen nousi estraadeille aikoinaan Tuomari Nurmion
köyhien ystävät bändin kitaristina.
Tämän bändin lyhyen uran jälkeen Esa loihti kokoon Agentsit, jossa solistina oli Rauli badding Somerjoki ja komppikitaristina ja Raulia tuuraavana solistina Pekka Tammilehto.

Raulin lähdettyä omalle solistiuralleen, Pekka nousi Agentsien ykkössolistiksi ja alkoi Agentsien huima nousukiito ja samalla Pekka Tammilehdosta tuli Topi Sorsakoski.

Esa Pulliaien sovittajana on luonut ns.. agentssoundin, joka on aina tunnistettavissa.

Esan kitaroissa, Fendereissä on aina oma uniikki soundinsa.
Aikoinaan juttelin kerran Esan kanssa tästä hänen kitaroidensa soundista, miksi se on niin omanlaisensa.
Esa kerto, et Fenderillä ne tehdään yksilöinä hänelle. Heidän välisensä sopimuksen mukaan kenellekkään toiselle kitaristille maailmassa ei anneta sitä soudia.
Ihmeellistä se valmistustekniikka oli jo 80 luvulla.

Näinollen keskitytään viikonloppuun ja kesähelteessä kuunnelkaamme YOUtupesta Agentseja Esan kitarasoundien kera.
alan kolmas miesRe: Kitara soi9.7.2021 15.35
On erinomainen asia, että minä en ryhtynyt kitaristiksi. Melko pian huomasin, että minun lahjat sillä allalla ovat puutteelliset.

Havaitsin siis sen, että olen parempi kuuntelija kuin soittaja. Puhumattakaan, että olisin säveltäjä kuten LÄNNEN JUKKA tai ANSSI KELA.

Pidän itseäni erinomaisena kuuntelijana ja siksi en kuuntele RAP artisteja enkä UIMAHOUSULAULAJIA.

Minä olen jo vuosikymmeniä ollut ihastunut ESA PULLIAISEN soittoon ja myös vaatimattoman kaverin järkevään jutusteluun, jonka olen sattumalta kuullut jossain YLE:n yöohjelmassa.

Edesmenneellä ÄITI MUORILLANI oli tapana aina sanoa: "JOKA HÄRJILLÄ AJAA, SE HÄRJISTÄ PUHUU".

ESA PUHUU SOITTAMISESTA JA SOUNDEISTA. ESA ON AMMATTIMIES HENKEEN JA VEREEN.

MINÄ IHAILEN TÄLLAISIA AMMATTI-IHMISIÄ JA MUUSIKOITA.

Suomessa on runsaasti erilaisia kitaristeja ja muita muusikoita, jotka haluavat nousta tähtiin, mutta jäävät tähdenlennoiksi, kun markkinointi pettää.

Suuresti ihailemani PAUL ANKA on todennut, että markkinnoimalla voidaan lahjattomista muusikoista nykyään tehdä suuria tähtiä, mutta ne eivät pinnalla kovin kauan pysy, koska eivät ole musiikin ammattilaisia. Kyseinen kevyen musiikin ikoni on ollut pinnalla jo yli 60 vuotta.

Varmin tae Suomessa nousta pinnalle on päästä radion soittolistoille tai YLE:n "lauluiltoihin", joissa mm. MIKKO KUUSTONEN itkettää vanhoja mummoja ja elämän kolhimia ihmisiä.

Jossain yhteydessä MIKKO oli taas tehnyt jonkun laulun kitaralla ja esitteli sitä tyttärilleen, niin tyttäret oli todenneet, että eiköhän panna pyörimään joku suositumpi levy.

Aika moni suosittu kitaristi on valitettavasti soittanut viinan ja huumeiden avulla itsensä sellaiseen kuntoon, ettei musiikin teosta tai esittämisestä ole sitten tullut mitään.

Tuomari Nurmio on positiivinen soittaja ja esittäjä. Arvostan TUOMARIA siksikin, että olemme silloin tällöin olleet LIDLIN kassan jonossa ostoksilla. Samoissa mestoissa kävi myös jo edesmennyt VIKTOR KALBOREK eli EEKI MANTERE.

TUOMARIN LASTEN MEHUHETKI ON KERTA KAIKKIAAN KEVYEN MUSIIKIN ISOJA HELMIÄ SUOMESSA.

Tästä voi päätellä, että intohimoinen muusikko hakeutuu mielellään niihin jonoihin, joissa voi suorittaa ostokset halvimpaan mahdolliseen hintaan.

EERO musiikin tuntijana olisi voinut esittää laajemman analyysin kitaristeista yllä.

Minusta olisi ollut hyvä ottaa esille myös sellaiset kitarataiteilijat kuten HEIKKI LAURILA ja kotimaisista yhtyeistä THE SOUNDS.

"The Sounds perustettiin keväällä 1962, kun neljä rautalankamusiikista innostunutta nuorta, Henrik Granö, Bobi Söderblom, Peter Ekman ja Eljon "Johnny" Liebkind, lyöttäytyi yhteen.

Ensimmäiset keikkansa yhtye soitti syksyllä samana vuonna ja tammikuussa 1963 se pääsi tekemään myös esikoissinglensä "Emma / Mandschurian Beat" (Fontana). Soolokitaristi Henrik Granö oli tuolloin vasta 15-vuotias."

Täytyy sanoa, että EMMA oli kova sana 1960-luvulla, kun se pärähti ilmoille YLE:n kanavilta.

The Soundsin ja ESA PULLIAISENKIN esimerkkinä lienee ollut englantilainen THE SHADOWS-yhtye, jonka sähkökitarasoundi oli ainutlaatuista.

EERO on jättänyt analysoimatta vielä muutamia nykypolven kitaristeja, joista kärkikastiin taitaa nousta MARZI NYMAN.

Maija Vilkkumaan kitaristimies MIKKO KOSONEN näyttää soittavan kitaraa vähän jokaisessa television musiikkiohjlemassa.

Olen pannut merkille, että MIKKO soittaa innokkaasti pää kallellaan, mutta jotenkin on tullut vaikutelma, että MIKKO on päässyt YLE:een kokopäiväiseksi studiosoittajaksi, koska MAIJA on kultivoitunut henkilö, menestynyt artisti ja mielellään lausuu mielipiteitään PAULI AALTO-SETÄLÄN öisessä PYÖREÄ PÖYTÄ keskusteluohjelmassa.

LORDIN tapaiset yhtyeet eivät minusta edusta musiiikki millään tavalla.

Kitaramusiikista puhuttaessa on hyvä muistaa myös ikoninen elokuva JOHNNY GUITAR 1950-luvulta:

"Johnny Guitar on yhdysvaltalainen Nicholas Rayn ohjaama lännenelokuva vuodelta 1954, joka perustuu Roy Chanslorin vuonna 1953 kirjoittamaan romaaniin.

Elokuvan pääosissa näyttelevät muiden muassa Joan Crawford ja Sterling Hayden.

Elokuvassa on värit, ja se on noin 110 minuutin mittainen. Johnny Guitar sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa toukokuussa 1954, ja Suomessa helmikuussa 1955. Republic Pictures tuotti elokuvan.

Elokuvaa on kehuttu sen epätavallisesta juonesta, lännenelokuville harvinaisista naispääosista ja upeasta värimaailmasta.

Johnny Guitar -elokuvan pohjalta on tehty samanniminen musikaali, jonka ensi-ilta oli Yhdysvalloissa vuonna 2004.

Elokuvan tunnussävelmän "Johnny Guitar" sanoitti Peggy Lee ja kansansävelmästä sovitti Victor Young. Suomeksi se on levytetty useita kertoja nimellä "Surujen kitara".
ottoRe: Kitara soi9.7.2021 16.23
Kyllä se oli vuosi 1979 kun nuo agentit tuli eka kerran nähtyä ja kuultua.

Paikankin muistan ja hyvin muistankin. Se Renkku Kuopion kirkonkylällä.

Ei silloin oltu köyhiä eikä kipeitä vaikkei rahaa ollut nimeksikään. Sotavaltion päivärahoja kun jatkeeksi pani niin sai sen illalliskortin maksettua. Ja vastikkettakin sille oli, juhlava voileipä...

Mutta.

Agentti-pulliaisiinhan tässä oli tarkoitus mennä.

Pikkuveli Esalla oli tuolloin jo se vaaleansininen. Oli muuten mallia made in Mehico noin lähtökohtaisesti. Kyllä heti selväksi tuli, jotta 60-luvun alun mantsuuriat hopialle jäivät. Ja se Emmakin.

Laurilan Heikiltähän Esa omien sanojensa mukaan tuon soitannon aakkoset oli saanut.

Oli näet tympääntynyt raksahommiin siinä määrin jotta otti rimpuuttelut tosissaan.

Pitikin sittemmin lähteä Mikkelin teatteriin aivan asiokseen tätä kuulemaan. Silloin oli mukana näitä köyhien ystäviä. Taisi olla aikaa punaisen planeetan. Kiintoisa levy. Moneltakin kantilta.

Esan kitarointi eritoten. Ja olihan tekstitkin parhaimmillaan ainakin sitä tasoa mitä Juicella oli huonoimmillaan.

Siis laatutavaraa.

Mitäpä näistä agenteista ilman Raulia olisi tullut? Ja mihin muuhun kuin vielä ennenaikaisempaan hautaan Rauli olisi ilman näitä agentteja päätynyt?

Oli hyvä ettei.

Yhdessä nämä "modernisoivat" kotimaisen iskelmämusiikin aikaisempien vuosikymmenten kultakauden.

Sikäli kun tällaista ilmaisua on käyttäminen.

Hyvä oli siitä Topin sitten jatkaa. Ja Kajaanin kultakurkun. En tarkoita nyt Mari Leinosta vaan sitä toista.

Pari vuotta sitten yritin päästä Kangasniemellä kuulemaan sitä Valoa.

En tarkoita Raulin Valoja vaan uutta villeä, joka maailman tapista völjyyn saatiin.

Ulkoa piti kuulla ja kuunnella.

Voiko järkkäri enää pahemmin hommansa tyriä? Ahneus, ahneus ja rajaton sellainen...

Mutta kitara soi. Siinäkin kuumuudessa.
Ja uutta oli soitantoon vuosirenkaiden myötä tullut.

Pitkä on ollut tuon miehen taival. Ja monet kerrat on nahka uudelleen luotu.

Oli se hyvä jottei raksahommiin jäänyt.

Oli se.
alan kolmas miesRe: Kitara soi9.7.2021 18.42
Minulle sattui sellainen tapaus jo noin 10 vuotta sitten, kun kävin ostamassa dvd-elokuvia ja levyjä kantapaikastani Helsingin keskustassa.

Oli pieni kivijalkamyymälä keskellä Helsinkiä. Taisi olla nimeltään FILMI FRIIKKI. Oli fantastinen paikka, koska sieltä sai tietysti kaikki klassiset elokuvat ja myös musiikkia.

1950-luvulla, kun innostuin kevyestä ja myös vähän raskaammastakin musiikista, niin minulla oli tapana hankkia levyjä Pyhäsalmeen LASSE LIEMOLAN musiikkikaupasta, joka sijaitsi Helsingin Kalliossa Pengerkadulla. Single hinta oli silloin muistaakseni 5 markkaa.

Euroiksi muutettuna singlen hinta oli siis vuonna 1958 vain 0.13 EUR:a eli käytännössä ei siis mitään, mutta silloin 5 markkaa oli ISO RAHA.

VILLE VALON pisteet laski minulla kerran, kun VILLE oli samassa ym. liikkeessä asioimassa ja valitettavasti vanha viina haisi meikäläisen nokkaan tosi vahvasti.

Sen jälkeen VILLE onkin ollut pitemmän aikaa hiljaa, kunnes on laulanut levylle viimeksi käsittääkseni SUMMER WINEN ihan mallikkaasti.

Noista viinan läträäjistä tulee mieleeni myös taannoinen Freud Marx Engels & Jung, tuttavallisesti Freukkarit [froikkarit], oli vuonna 1984 perustettu suomalainen country-yhtye.

"Wikipedian mukaan yhtyeen nimi sisältää Arto Pajukallion mukaan viittauksen yhtyeeseen Crosby, Nash, Stills & Young.

Viimeisen kokoonpanon alkuperäisjäsenet olivat laulusolisti Pekka Myllykoski ja kitaristi Arto Pajukallio.

Yhtye tunnetaan erityisesti suomenkielisistä käännöksistään amerikkalaisista countrykappaleista. "Freukkareiden" tunnetuimpia lauluja ovat muun muassa "Särkynytsydämiset (viekää minut baariin)", "Danny show", "Mystinen metsätyömies", "Buuri Johannesburgista", "Juomalaulu", "Pitkätukkainen punaniska" ja "Kossu on mun kuski".

Minulle kävi tässäkin asiassa niin mukavasti, että Freukkarien kitaristi Arto Pajukallio sattui asumaan asuntoni yläkerrassa ja tuli hänenkin kanssaan keskusteltua elämän ihmeellisyyksistä ja musiikin teostakin.

Arto oli silloin ja lienee nytkin tavallinen perheenisä, mutta kuten me tiedetään, niin PEKKA MYLLYMÄKI on jo kauan sitten valitettavasti lähtenyt soittamaan ENKELTEN KUOROON, vaikka PEKKAAKIN pidettiin aikoinaan NERONA.

ARTOKIN sanoi, että välillä meni ryyppääminen FREUKKAREILLA vähän liiallisuuksiin.

Tämän enemmälti en ARTON yksityiselämään kuitenkaan puutu.

SILTI SANON, ETTÄ SUOMEN KEVYT MUSIIKKI ON NYKYÄÄN ENIMMÄKSEEN TYHJÄNPÄIVÄTÄ KITARAN RENKUTUSTA JA SYNTIKKA VÄKIVALTAA.

RUMPUJEN SOITOSTAKIN OLEN SAANUT KOULUTUSTA, KUN OLEN ONNISTUNUT PÄÄSEMÄÄN JIRI NIKKISEN CLIFTERS YHTYEEN RUMPALIN YSTÄVÄKSI.

KARAOKE LAULAJAKSI EN OLE VIELÄ RYHTYNYT, VAIKKA KRISU MEURMAN ON LUVANNUT TULLA KOTIINI NÄYTTÄMÄÄN MALLIA, MITEN MUSIIKKIA TEHDÄÄN JA SOITETAAN.

Taannoin törmäsin myös MIKKO ALATALOON eräässä paikallisessa kuppilassa ja totesin, että MAALAISPOIKA on ihan mukiinmenevä muusikko.

Ainakin huomattavasti parempi muusikkona kuin kansanedustajana.
ottoRe: Kitara soi10.7.2021 6.48
AKM on oikeassa maalaispojan suhteen.

Olisi pitänyt suutarin pysyä lestissään eikä kuunnella seireenien lauluja ja kutsuja.

Ja jos olisi halunnut niitä kuulla, niin olisin pitänyt toimia kuten Odysseus aikoinaan.

Hyvän sovituksen muuten taikoi siihen Odysseukseen. Huolimatta siitä, ettei ymmärtänyt itse tekstistä mitään.

Oliko sitten ihme kun senaattoriksi päätyi?

Ja kepuun, kuinkas muuten
alan kolmas miesRe: Kitara soi10.7.2021 13.27
Olinpa taannoin SENAATTORIIN yhteydessä RÖMSSYN kohtaloon liittyvässä asiassa, mutta MAALAISPOIKA PANI VAIN SUHKETTA KAINALOON JA SANOI OLEVAN KIIREITÄ.

LOPETIN MAALAISPOJAN KIUSAAMISEN TÄRKEILLÄ ASIOILLA.

MAALAISPOIKA SANOI OLEVANSA KEPULOISTEN ASIALLA.
ottoRe: Kitara soi10.7.2021 14.49
Taitaapa olla työjärjestyspuheenvuoron paikka joten palataanpa noihin agentti-pulliaisiin. Onpa tullut kuultua monenmoista tarinaa noista soinnin saloista. Uutta oli tuo "custom made for Esa" Epäilyttää kyllä. On tosin noin voinut sanoakin. On huumorimiehiä hänkin... Soittimena, siis valmistustavan ja rakenteen perusteella stratokeppi ei mikään startovarius todellakaan ole. Edustaa aikansa teollista ideaa, suuria sarjoja, halvalla, yksinkertaisesti, helpoin ratkaisuin. Pulttikaula, yksinkertainen kaularauta, plexihärpäkkeiseen kiinnittyvä mikistys
ottoRe: Kitara soi10.7.2021 14.50
jatkuu huomenna...
eeroRe: Kitara soi10.7.2021 18.25
Otto, otto ja otto
sinun tekstissäsi alennetaan Esa Pulliaista ja hänen Fender stratokasteriaan.

Minä eero, kun puhun ihmisistä heidän omilla nimillään, mimun arviointini ko. henkilöön perustuvat vain ja ainoastaan puhessa olevan henkilön ja minun henkilökohtasessa kontaktissa saatuihIn tietoihin, ei seiskan "järkyttäviin julkaisuihin"

Silloin joskus aikoinaan iloharjun vielä ollessa voimissaan, minulla on edelleen puhelimessani ei julkisessa jakelussa oleva henkilökohtainenpuh nro niin Esa Pulliaiselle, kuin myös Mikko Alatalolle.

Joten.
Esittäkää tällä palstalla omia väittämiänne ko. henkilöistä, voin pikimmiten tarkentaa väittmienne todenperäisyyden.
ottoRe: Kitara soi11.7.2021 6.42
Annetaanpa vuoro maestrolle itselleen:
https://www.youtube.com/watch?v=Oo3QAZmdXNc

Toinen klippi on myös mukava vilkaista:
https://www.ruutu.fi/video/2718580

Onhan toki näiden "maestrojen" kanssa tässä matkan varrella tullut yhtä ja toista puuhattua joten on Otollakin aika pitkä kataloogi ainakin tuolla korvien väissä...

Tosin paljon muidenkin kuin stratokeppien jatkeiden.

Kitarahan soi aina.

Paremmin tai vielä paremmin. Kokemusta on - tosin en itseäni juuri "kyläpelimannia" kummempana pidä.

Eikä pidä kuulijatkaan vaikka joskus jotain taskurahaa onkin tullut tienattua.

Ehkä siksi noita oikeita mestareita tuleekin "korvailtua" tavista tarkemmin

Esallahan on korva.

Vieläpä sellainen, joka suodattaa paskamusan pois. Jäljelle jää vain hyvää. Jonka hän taikoo vielä paremmaksi.

On muuten hyvä väri sattunut siihen vaalean siniseen. Tarkoitan sitä maalia siinä kyljessä...

Ödneriltä sen kertoi ostaneen joskus. Sai siis valmiin pelin.

Lexikallekin oli joskus tehnyt hyvät kaupat kun joku hönö tai pilviveikko oli hänen entisen jostain keikkapaikalta onnistunut nussimaan. Oli kaiketi ollut sen itsensä Albertin "vireeseen säätänyt peli".

Kyllä sellainen soi.

Vaikka puista se viimekädessä on kiinni.
Se mitä mestari sormillaan ja korvallaan siitä irti saa.

Soiittelijatkin syynää varsin tarkkaan monestako rimasta se on kokoon liimattu.

Ja kyllä sen kuulee ja tuntee kun ja jos se soi.

Ja soittaja testaa sen kuivana. Kun korvan lisäksi keppi alkaa kutittaa niin silloin voi sanoa jotta voihan tällä rimpuuttaa.

Hyvin Esa kertoo noissa pätkissä myös muista vermeistä, Muidenkin valmistajien.

Joltain, en nyt nimeä muista, kysyttiin kerran jotta jos olisi pakko vain yhdellä kepillä homma hoitaa, niin minkä valitsisit?

Sanoi jotta sen Gibsonin. (ES335)

Sillä tuon mestarin sanoin voi hoitaa kaiken.

Maalaispoikasena aikanaan kävi myös Otolla tuuri. Silloin rippikouluiikäisenä.

Oli näet pikku porukka silläkin kyläpahasella, joka oli rimpuuttamisesta kiinnostunut.

Jopa niin, että ajan tavan mukaan alkoi itse värkkäämään soittimia kasaan.

Vain välttämättömimmät kaupasta ostettiin.

Eipä niistä mitään juuri tullut.

Sittemmin yksi noista kavereista lähti merille. Kuinkas muuten.

Oli sattumoisin muistaakseni Hampurista ostanut 335:sen näköisen vermeen.

Rahanpuutteessa, joka sillä muuten aina oli, möi sen sitten.

Vasta aikojen päästä sain selville mikä se oli alkujaan ollut.

Saksan maallahan on soittimia aina rakenneltu. Niinpä joku kyläpaja oli tehnyt oman version, parannettuna tietenkin, tuosta toiseksi yleisimmästä.

Vähän samaa tyyliin kuin se Jaakko Noso meillä.

Oli tosin päätynyt toiseen ratkaisuun kaulan kiinnityksen suhteen.

Sanovat sitä joksikin neck-thruuksi tuolla lännempänä.

Ja sekin soi.

On tullut mieleen jotta mitähän Esa siitä sanoisi...
eeroRe: Kitara soi11.7.2021 12.11
otto, oto ja oto edellenkin sinä siteeraat juorulehdissä kirjoitettua, olevinann esan suusta lausuttua tekstiä HUOM !!!!! oto !! Kuten jo aiemmin kirjootin, minun tekstini perustuu vain ja ainoastaan Esa Pulliaisen itsensä kertomaan, minun puheessani ei ole yhtäkään viittausta juorulehtien kertomaan.jota sinä siteeraatl.
eeroRe: Kitara soi11.7.2021 12.38
Ko kirjootin otolle vastauksen hane esittämiin vailla todenperäisyytta, asia alko riepomaan minua niin pirusti, et otimäa puheelimen kouraani ja soittaa rimmautin esalle itelleen, Hetken juttelutuokin jälkeen sipasin tämän keskustelupalstan, niin eeron, oton, ko kaikkien muittenksin osalta kaikki tekstit nähtäväksi asianosaiselle.
eero, meidän ystävyys ei kaadu näihin epäasiallisuuksiin.

Esan vastaus minulle hlökohtaisesti puhelimessa.
Olen totunut siihen, et minusta puhutaan olevinaan minun suulla enemmän paskaa, ko totuuksia.

Et näin tiedoksi kaikille keskustelijoille tällä palstalla.

Ko puhutaan musiikiskta, en koskaan kirjoota mututuntumalla, vaan ainoastaan faktoihin perustuvaa ja henklökohtaisiin pitkäaikaisiin vain minullakin oleviin, minunkin puhelimessa oleviin hlökohtaisiin yhteystietoihin, joita kukaan ihminen ei saa mistään.

Joten OTTO

seuraavassa osiossasi esitä faktaa.
ottoRe: Kitara soi11.7.2021 13.59
Hankkisit koneen jolla saat nuo klipit auki...

Väkisin hymyilyttää. Joutuu toteamaan.
eeroRe: Kitara soi12.7.2021 0.34
Anteeksi AKM

Nyt minä vasta antumuksella luin ensimmäisen kommenttisi palstan avaukseeni.

Selkeästi esitit minulle kysymyksiä muistakin kuin aiemmin luetteloimistani kitaristeista.

Niitä on todella useita.
Jos alkaisin läpikäydä sitä tuntemaani listaa, tästä osiostani tulisi luettelonomainen.

Avauksessani mainitsin vain muutaman, joka on minulle merkittäviä.

Nostan framille Juha Björninen.

Ei koskaan ole ollu minkään bädin jäsenenä, mut ko mennään kysymään alan ammattilaisilta, kaikki tietää ja tuntee Juha Björnisen.

Useitten artistien levytyksillä, sadoilla ja taas sadoilla taustalla soi Juha Björnisen kitara.

Alan ns. piireissä Juha on ylivoimaisesti arvostetuin studiokitaristi, hänen ylikäynyttä suomessa ei ole.

AKM mainitsi jo helmikuussa tänvuonna edesmenneen Heikki Laurilan. Heikki kuului sarjaan käsittämättömän lahjakas studiokitaristi.
Erinäisten lauljien ja olevinaan muusikoiden taustalla kitaroineen on Heikki Laurila.

Ei tule koskaan olemaan suomessa toista studiokitaristia, joka lyö levytysmäärillään Heikin ansioluettelon.

Enemmän kuin 7000 levytystä on hänen saldonsa.

Aivan käsittämätön määrä.

Ainakin AKM vanhan koulukunnan miehenä muistaa hänen tyttärensä Marin vuonna -66 levyttämänsä biisin aja hiljaa isi nyt vain.

Ei ole mitenkään ihme, et tyttärestäkkin tuli muusikko, hänen äitinsähän oli { huom. AKM}
laulajana tunnettu Ritva Mustonen
"merimies, kotimaasi on meri"

Nämä suomalaiseen musiikkiin liittyvät asiat ovat aina olleet minulla lähellä sydäntäkin, mut nyt korvieni välissä olevassa lahossa pökkelössä aivan käsittämättömän valtavissa muistitiedostoissa, et näistä voisi kertoa päättymättömän tarinan.
ottoRe: Kitara soi12.7.2021 16.21
Eeron tarkastellessa niitä klippejä valaisen osaltani AKM:tä hieman.

Laurila oli hieno mies ja vielä parempi kitaristi.

Onhan 7000 levytystä todellinen saavutus.
Päivän mullikassa (kirjoitetaan Savon Sanomat) todettiin, jotta se haetarjmies oli nyt rikkonut ensimmäisen tonninsa. Sitä ennen oli rikkonut 90 ikävuoden kunnioitettavan pyykin.

Saapa nähdä mihin ehtii vielä.

Eräs jossain määrin tunnettu laulumies piti vielä 100-vuotispäivinään konsertin ja todettiin miten ääni oli hyvä edelleen.

Eemeli Väyrynen, edesmennyt, erään kemiläisen kaupunginvaltuutetun isä muuten haki 100-vuotiaan patenttia potunistutuskoneelle mutta se ei nyt kuulu tähän...

Olen sitä ikäluokkaa, joka sai vielä hiuksenhienon sipaisun itsensä Viljo Immosen opeista.

Kuka Viljo Immonen?

Kyllä hänet jokainen tosi "rimpuuttelija" tuntee.

Tarkoitan siis hänen nimen ja uran.
Jos eläisi, olisi jo 102-vuotias...

Tai ainakin pitäisi tuntea. Eero ainakin tuntee hyvin.

Olis se hipaisu myös jossain määrin aivan konkreettinenkin.

Vielä jopa 60-luvulla elettiin sellaisen tuontisäännöstelyn ikeessä jotta tuollaisia hupivehkeitä, kuten kitaroita, ei maahan saanut juurikaan tuoda.

Mutta siitä huolimatta kitara soi.

Niin myös kotomökilläni tuolla Savon sydänmailla.

Oli siellä myös mandoliini. Itse asiassa muistan senkin. Oli muuten "Pekka"-merkkinen ja vielä 12-kielinen. Olen kovin harmissani ettei minulle, polvenkorkoiselle, kerrottu jotta se ei ole lyömäsoitin...

Mutta siitä Immosestahan oli tässä tarkoitus puhua.

Ja Immosen laatimista rakennuspiirustuksista suomalaiselle orkesterikitaralle.

Sellaiset todella olivat olemassa ja hyvät olivatkin.

Niiden mukaan sitten kitaroita värkättiin kun tuoda ei saanut.

Ja soittaa piti. Sehän on selvä.

Porukalla pojat niitä värkkäsivät kuten itsekin pari vuosikymmentä myöhemmin.

Isäukollani, joka ei vielä olisi 100 vuottakaan, jos eläisi, kävi tuuri.

Hänen kaverinsa oli näet puumies. Taitava käsityönopettaja.

Niinpä niitä malli Immosia sitten oli puolenkymmentä värkätty. Aikaan jolloin Elvis jo päätään nosti.

Ei sillä kitaralla tosin Elvistä soiteltu. Hyvä oli isäukkoni laulukirjoista melodioita soittamaan. Nuoteistakin.

Mutta tämä Immonen itse. Kyllä hänet ja hänen oppinsa Laurila varmasti tunsi siinä missä Esa taas Laurilan.

Kerrotaan ja totta se on, en tosin ole varma jotta on se sitä faktaa ja tarkistettua sellaista, että Immonen oli purkittanut sähkökitaran soitantoa jo 40-luvun puolella.

Siis ensimmäinen sähkökitaralevytys Suomessa. Mikähän se oli ja mistä se löytyisi? Kovasti kiinnostaisi.

Immonenhan teki uransa varsinaisesti klassisen kitaran kanssa. Tunsi Putilinin ja oli jopa Segovialla opissa.

Todellinen kitaran monitahokas.

Löysin sen hänen laatimansa plektransoittokoulun jokunen vuosi sitten.

Paljonpa olisi muuten nykysoittajillakin siitä opiksi otettavaa...
ottoRe: Kitara soi13.7.2021 14.18
Jaha.

Kitarat on pantu nurkkaan.

Onhan se vähän turhan lämmintä hommaa näin helteellä.

Se rimpuuttelu.
alan kolmas miesRe: Kitara soi14.7.2021 15.32
Kun puhutaan musiikista, ei pitäsi keskittyä pelkästään kitaran rämpyttelyyn.

Valitettavasti Suomen kevyessä musiikissa joku NUORENA NUKKUNUT KITARAVIRTUAASI ALBERT JÄRVINEN ON NOSTETTU NUORTEN SUUREKSI ESIKUVAKSI.

Tällainen kitaran ihannointi kaventaa SUOMI NEIDON kevyen musiikin tason sinne, missä se on valitettavasti aina ollut.

Tämä paljastuu mm. siinä, että EUROVIISUIHIN on meiltä lähetetty sellaisia "mestariteoksia" kuin KOJON NUKU POMMIIN tai PAVEN YAMMA, YAMMA.

En viitsi mennä lähemmin viimeaikaisiin mahalaskuihin kuten LORDI ja PENTTI KURIKAN SYNTYMÄPÄIVÄT tai viimeisin OULUN KESKISORMI YHTYE.

SIITÄ ei päästä mihinkään, että esim. EUROVIISUISSA kaikkien aikojen paras kappale on ollut ITALIAN Gigliola Cinquettin "Non Ho L'eta" vuodelta 1964.

https://www.youtube.com/watch?v=aWEmi_3iXP0

Kun katsoo ja kuuntelee tuonkin ikimuistoisen kappaleen orkesteria, niin siitä huomaa heti, että hyvään kevyeen musiikkiin kuuluu monenlaisia soittimia kuten kitarat mutta ennen kaikkea viulut, piano, rummut, ja kaikenlaiset puhaltimet.

Tuohon aikaan ei liene vielä ollut syntikoita ja muita nykyajan härpäkkeitä, mutta se mikä on tärkeintä oli: hyvä melodia, kaunis nuori viaton italialainen tyttö, joka lauloi tummassa hillityssä mekossa eikä hyppinyt kuin heinämies ruispellossa tai MADONNA PALJASTAVISSA RANTAKUTEISSA tai ilman.

Mallia voisi myös ottaa Itävallan pianisti Udo Jürgensista, joka voitti kisan vuonna 1966 kappaleellaan Merci Cherie.

Udon vuonna 1968 säveltämistä kappaleista ainakin Suomessa klassikoksi on noussut Carolan "Rakkauden jälkeen".

https://www.youtube.com/watch?v=ClAGYVvzQAM

Carola on jäänyt mieleeni monesta syystä, mutta myös siksi, että Carolan veli oli RUK:ssa vuonna 1966 viereisessä tuvassa, jossa oli myös Tarvajärven Jaakko poika. Vaatimattomia ja mukavia kavereita.

Noina aikoina nousi pinnalle myös ihana maitolavan tyttö ANITA HIRVONEN:

"Itke vain jos helpottaa"

https://www.youtube.com/watch?v=fF0qTNuetQc

Voimalaulajista otan vielä esille Ranskan MIREILLE MATHIEUN "Pardonne-moi ce caprice d'enfant" eli anteeksi tämä lapsen mielihyvä.

https://www.youtube.com/watch?v=-inLl-xxzz8&list=RD-inLl-xxzz8&start_radio=1

Tästäkään voimalaulusta ei taittu koskaan tehdä Suomessa hittiä.

Tässäkin klassikossa on kuitenkin kaikki kevyen musiikin elementit kohdallaan: esittäjä, orkesteri, melodia ja sanat.

IT´S SO SIMPLE.

Jotenkin tuntuu, että BEATLES tuhosi kevyen musiikin, kun Suomessakin jopa johtavat kevyen musiikin tekijät kuten ESA NIEMINEN totesi eräänkin kerran BUMTSI BUMISSA, että BEATLESIN

Yhden nuotin "Let it Be" on huippuiskelmä.

Minusta näitä yhden nuotin kappaleita ei pitäisi päästä esittämään ainakaan verovaroin yllä pidetyssä YLE:ssä.

Onneksi ESA on kuitenkin tehnyt hyvää työtä PAULA KOIVUNIEMEN kanssa.

Monet PAULAN kappaleet ovat ikuisia. Näistä voi mainita ainakin Jori Sivosen säveltämän "Sua vasten aina painautuisin":

https://www.youtube.com/watch?v=3IA7_80A-Ps

tai "Kuuleko yö"

https://www.youtube.com/watch?v=umXY2yXbT7E

"Kuuleeko yön" sävelsi italialainen Dario Farina, joka sävelsi paljon musiikkia Italian kuuluisalle RICCI E POVERI ryhmälle ("Rikkaat ja köyhät").

"Kuuleko yön" sovitti Esa Nieminen ja sanoitti Tarleena Sammalkorpi.

Suomalaisille sopii parhaiten italialainen melodinen musiikki ja tietysti slaavilainen melankolia.

RÄPPI JA RENKUTUS OLISI SUOMESSA LAITETTAVA PANNAAN.

ENNEN OLI KAIKKIEN ASEMIEN ODOTUSSALEISSA KYLTTI, JOSSA NEUVOTTIIN IHMISIÄ: "ÄLÄ SYLJE LATTIALLE".

MUSIIKISSA TARVITTAISIIN VASTAAVIA OHJEITA.

ANITA HIRVONEN:

"Sydän rakastaa"

https://www.youtube.com/watch?v=MKNIuiW2NwE
ottoRe: Kitara soi15.7.2021 10.17
Jos taas topikin mukaan puhutaan miten kitara soi, niin antaa kitaran soida...

Vrt. "Lintu lentää, kirjoittanut Eino Leino.

Antaa linnun lentää.
ottoRe: Kitara soi22.7.2021 13.56
Leikkasin tuossa vasemman käden sormista kynsiä lyhemmäksi.

Ajattelin vähän rimpuuttaa.

Hauska on tuo erään geeliäläisen sävelmän sointukierto.

Saapa nähdä vieläkö Oton sormet taipuu...

Ajattelin kokeilla tuohon kolmijakoiseen sitä Joan Baezin tunnetuksi tekemää sormitusta.

Siis oikealla kädellä, josta en kynsiä lyhennäkkään vielä.
ottoRe: Kitara soi25.7.2021 9.24
Kielet pit vaihtaa.

Vähän kun oli dumppaiseksi mennyt yhden kepin sointi.

Sellainen vähän jatsityylinen, ainakin 3/4-akustinen, hieman lyhemmällä mensuurilla...

Kokeilinpa sellaista "sakukuosmanen" -kielitystä siihen, ohutta ja paksua. Tosin g-kieleksi pistin 0.20 ween kun sattui sellainen olemaan jouten.

Sellaista Esakin joskus käyttää niissä stratokepeissään.

Niistähän tosin oli tässä jo puhetta edellä.

Täydellä jousipakalla muuten soittaa.
Satuin kerran Nurmeksen lavalla pääsemään niin lähelle. Joku tiesi joskus kertoa jotta soittaisi erittäin ohuilla kielillä ja siinä olisi sen soinnin kuulauden salaisuus.

En tuollaiseen usko.

Jos on viisi vastajousta, niin päällä on silloin tuhti setti. Varma olin jotta kolmas oli punottu.

Ja hyvin silloinkin kitara soi.

Siinä kaameassa kuumuudessa.

Hyvin veti Raulin Valotkin silloin. Paremmin kuin siinä uransa alun eräässä levytyksessä, jota pidin ylittämättömänä.

Olisipa saanut sen purkkiin. Tuoreeltaan.

Oli se hieno ilta. Nostalginenkin.

Tuli mieleen kun samalla lavalla parikymmentä vuotta aiemmin rimpuutin yhden illan itsekin.

Kaulassa oli Ekon 12-kielinen Rangeri ja päällä sotavaltion harmaat.

Vähän kuin sillä korsuorkesterilla sittemmin.

Hyvä oli sillä soittaa taustalle ns. perusmeteli. Pitkää sointua yläasemasta. Vähän feiseriä sekaan ja täydestä meni.

Harmittaa muuten se feiseri. Jäi jonnekin huoltoon...

Electroharmonixin 70-luvun lopun malli. Samanlaista muuten käyttää joskus se J-P Virtanen kun agenteille soittaa koskettimilla taustoja. Tosi sielukas "kuhina "siitä lähti.

Tosin kerran yllätyin melkoisesti kun sekaan alkoi tulla poliisiradiota.

Ei parantanut saundia...
eeroRe: Kitara soi29.8.2021 13.02
Nyt kun Tenon lohitilanne on moneen mieheen todettu katastrofaaliseksi ja taustalla soi meijjän savolaisten ikioma, kunnon suomalaista iskelmämusiikkia soittava iisalmelainen Radio Sandels ja juuri Agents, tuli mieleeni aiemmin kesällä käyty mielipiteittenvaihto Agetseista.

Luin antaumuksella uudelleen kaikki AKMmmän, oton ja eeronväliset keskustelut.

Olis vielä paljonkin kommentoitavaa aiheesta, mut juuri nyt ei enämpää inspiroitse.

Yksi asia on johon täytyy tarttua.

AKM

Yo. aiheesta kirjoitit lausuman 14.7. klo 15.32.
Mainitsit voimalaulajista ranskattaren Mireille Mathieun esittämän Pardonne-moi ce caprice d enfant.

Epäilit, et onkohan tästäkään biisistä tehty suomenkielistä versiota.

Nyt on tainnu AKMmmään iskeä dementia !!! taikka/elikkä totaalinen ajatuskatkos.

HALOO
Etkö muista !!!!!

Vuonna -74 levytettiin Pertsa Reposen suomeksi tekstittämä ja Olli Heikkilän sovittama

ANTEEKSI SUO

esittäjänä suomen sinivalkoisin ääni

KATRI HELENA !!!!!!!!!!!!!!!!!!
alan kolmas miesRe: Kitara soi29.8.2021 22.46
Hyvä EERO!

Kyllä muistan tuon Katri Helenan esityksen. Kiitos, että muistutit. On tosiaan Katrin parhaimmistoa.

Täytyy tunnustaa, että minulla oli yhdessä vaiheessa KATRI HELENA tauti ja ostin jopa muutamia kasettejakin.

Siihen aikaan KATRI kävi laulutunneilla, mutta KATRIN ääni on ja jäi minusta vähän ohueksi - kaukana mm. Mireille Mathieusta.

Parasta Katria oli SYYSUNELMA, muistaakseni VEIKKO SAMULIN tuotantoa.

https://www.youtube.com/watch?v=grh8RJ_owNY

Samoihin aikoihin oli muistaakseni sitten myös STYLISTICSin "I can't give you anything but love" eli "Hei jos mentäis naimisiin".

https://www.youtube.com/watch?v=sulkb_2nENg

Vaikea sanoa, miksi sekinmiellyttää minua.

Kyllä Katrillakin on ollut runsaasti hienoja esityksiä, mutta joissakin selvästi Katrin ääni ei tunnu riittävän.

Minusta tuo Liimataisen kalakaveeraus ei ole tuottanut kovin hyvää musiikkia viime aikoina. On saattanut mennä enemmän KYTTYRÄLOHEN pyyntiin Katrillakin hommat.

Panempa nyt kuitenkin tuon "Hei jos mentäis naimisiin" vinkin alle.

Toinen vähemmän Suomessa soitettu on italialainen RITA PAVONEn "Lui", jonka Katri esittää myös ihan hienosti. Levytys jo 1965.

https://www.youtube.com/watch?v=dGyVKm6lt1I

Sen verran on tullut seurattua RITA PAVONEAKIN, että hänkin on muistini mukaan ollut ihan merkittävä poliitikko ja ollut myös Italian parlamentissa - siis vähän samalla alalla kuin Suomen "Maalaispoika".

OTTO näyttää vieneen KITARA KESKUSTELUN sille tasolle, ettei minun kyvyt riitä tässä OTON taitojen haastajaksi, mutta hyvästä musikkista minä kyllä pidän.

Tietysti musiikkimakukin on kuuntelijan korvissa ja kokemuksissa ja näiden määreiden mukaan RÄPPI JA UIMAHOUSU LAULANTA ei ole innostanut AKM:ää koskaan.

TAUSKI on taas kuulema vetänyt toivekappaleita kuitenkin jopa alasti uima-altaasta sekä naisille että miehille.

TAUSKI onkin minusta ihan hyvä laulaja, joka kepittää kaikki Suomen Räppärit mennen tullen.


Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: