Keskustelu
| PV | Rahaa kouluihin | 5.8.2014 22.32 |
| Moro, kun Juankoskella halutaan lakkauttaa jopa opplaiden vanhempien puolesta kouluja niin lukekaa tämä uutinen YLE:" 5.8.2014 klo 10:37 | päivitetty 5.8.2014 klo 11:15 Entistä harvempi itäsuomalaislapsi asuu koulunsa lähistöllä Aluehallintoviraston mielestä valtion tulisi tukea Itä-Suomen harvaan asuttuja alueita rahallisesti lasten tasavertaisuuden turvaamiseksi. Perusopetuksen alueellinen saatavuus on Itä-Suomessa koko maan heikointa. Koululuokka Kuva: Yle Mistä on kyse? ?Entistä harvempi itäsuomalainen lapsi asuu enintään viiden kilometrin päässä koulustaan ?Perusopetuksen alueellinen saatavuus on Itä-Suomessa koko maan heikointa ?Itä-Suomen aluehallintoviraston mielestä valtion ottaa tämä huomioon rahoituksessaan Yhä useampi itäsuomalainen lapsi asuu yli viiden kilometrin päässä koulustaan. Pohjois- ja Etelä-Savossa sekä Pohjois-Karjalalassa noin 85 prosenttia 7?12-vuotiaista lapsista asuu viiden kilometrin säteellä koulustaan ja tilanne on heikentynyt hieman vuoden takaisesta. Perusopetuksen alueellinen saatavuus on Itä-Suomessa koko maan heikointa, mikä uhkaa Itä-Suomen aluehallintoviraston mielestä lasten hyvinvointia ja tasavertaisuutta. Manner-Suomessa enintään viiden kilometrin päässä koulustaan asuu 94 prosenttia 7?12-vuotiaista. Itä-Suomen aluehallintoviraston mielestä valtion tulisikin tarjota erityistä rahallista tukea, että harvaanasuttujen alueiden kouluverkosto voidaan pitää riittävän kattavana. ? Tämä voitaisiin tehdä esimerkisi valtionosuuksien lisäämisenä ettei kuntia jätettäisi painimaan näiden ongelmien kanssa yksinään. Toinen vaihtoehto olisi lisärahoitus erilaisiin teknisiin järjestelmiin etenkin yläkouluissa, arvioi sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Oppilasmäärien kehitys on Itä-Suomessa epätasaista. Kun Keski-Karjalassa oppilasmäärä on vähentynyt vuodessa lähes 19 prosenttia, Kuopion seudulla oppilasmäärä on kasvanut lähes seitsemän prosenttia. Joensuun seudulla oppilaita on viitisen prosenttia viime vuotta enemmän, Mikkelin seudulla pudotusta on kuutisen prosenttia. Viimeisen lukuvuoden aikana Etelä-Savossa on lakkautettu neljä, Pohjois-Karjalassa kaksi ja Pohjois-Savossa yksi peruskoulu. Peruskoulunsa aloittaa Itä-Suomessa tänä syksynä yli 4 900 ekaluokkalaista." Olen ollut mukana tekemässä valitusta AVI:lle ja juttelin Kari Lehtolan kanssa, joka toivotti avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koulutoimessa ja siihen liittyvissä selvityksissä. Nyt myös näkee ja lukee hänen mielipiteensä koulujen lakkauttamisesta. Turvallisuuskysymykset tulevat mukaan talvella, kun illat pimenevät kuten aamutkin ja lapset lähetetään 25-45 kilometrien päähän Juankoskelle kouluun vaikka lähikoulu olisi turvallinen ja tuttu ja kunnossa oleva vain lyhyen matkan päässä. |
||
| päättelijä | Re: Rahaa kouluihin | 6.8.2014 0.29 |
| Olen jo toisella palstalla käsitellyt aika laajasti Juankosken "sisääänlämpiävää koulusaunaa" ja sisäsiittoista Juankosken "Karttusten Leikkikoulua". Olen myös jo vuosia suhtautunut erittäin kriittisesti suomalaisten koulupäättäjien ratsasteluun Suomen hyvillä PISA-tutkimusten tuloksilla, jotka ovat olleet mielestäni täysin harhaisia. Olen todennut, että jo 1960-luvulta peräisin olevissa ja viimeksi vuonna 1998 tarkistetussa perusopetuslaissa on pahoja valuvikoja. Laki sinänsä sallii kyllä sen, että kunta, jonka tehtävänä on järjestää peruskoulutus alueellaan voi sen toteuttaa kohtuullisen joustavasti. Kuitenkin viranomaiset ovat systemaattisesti ottaneet sen kannan, että joustavuutta ei koulutusasioiden järjestämisessä voi olla. Kysymys on lain soveltamisesta käytäntöön. Suomihan on lakien soveltamisessa käytäntöön eurooppalaisittain ajatellen vähän joka asiassa jälkijunassa. Normit opetusuunnitelmille ja koulupiirijaoille annetaan keskitetysti ministeriöistä ja keskusvirastoista samaan tapaan kuin jo aikaa sitten kaatuneessa Neuvostoliitossa. Siellähän yksi puolue ja keskusjohto tiesi, miten asiat täytyy hoitaa. Juankoskellakin yksi puolue on tiennyt 42 vuotta, miten asiat pitää meidän kylässämme hoitaa. Ja hoidettu on. Tulokset ovat tiedossa. Konkurssi joka alalla. Koulutuksen järjestäminen ei voi olla poliittinen asia. Kysymys on perhepolitiikasta. Koulutuksen täytyy tapahtua monestakin syystä inhimillisen matkan päässä kotoa. Koulutettavien ryhmäkoko sietää myös ottaa tarkastelun kohteeksi. Koulutusasioita ei voida ajatella vain kustannusten kautta. Joka vuosi Itä-Suomessa 4 900 nuorta ekaluokkalaista lähtee koulutielle. Ei ole yhdentekevää, mitä sillä tiellä tapahtuu. Viisaat vakuutusasiantuntijat ovat todennet, että yhden suomalaisen ihmisen arvo bruttokansantuotteessa mitattuna on noin1 milj, euroa. On ehkä rumaa ajatella lapsia rahan kautta, mutta 4 900 nuorta Itä-Suomen ekaluokklaista merkitsee sitä, että 4.9 miljardia euroa lähtee joka aamu ekaluokkalaisina koulutielle. Minä rohkenenkin kysyä, onko meillä varaa olla huolehtimatta siitä, että tämä kansallinen omaisuus on joka päivä kouluun lähtiessään hyvässä hoidossa? Ei voida sanoa, että koulutus on silloin onnistunutta, kun kustannukset on minimoitu. Ohjenuoraksi onkin otettava koulutuksen laatu. Tunnettu tosiasia on, että oppi menee parhaiten perille pienryhmissä, jossa opetustoiminta voi olla iteraktiivista ja intensiivistä. Teoreettisten aineiden ohella on syytä panostaa vapaaehtoisiin, valinnaisiin ja käytännönläheisiin aineisiin entistä enemmän. Peruskoululaki pyrkii tasapäistämään koulutettavia. Koko ajatus on täysin mieletön, ehkä jopa perustuslain vastainen. Jokainen ihminen on varustettu erilasilla tiedoilla ja taidoilla. On pyrittävä hyödyntämään erilaisuutta, eikä pakottamaan oppilaita samanlaiseen muottiin, johon Aadolf Hitler halusi aikoinaan kouluttaa kunnon arjalaiset. Kriittiset ajatukseni PISA:sta saivat tänään tukea myös Kauppalehdessä, jossa kerrottiin, että 100 johtavaa kouluasiantuntijaa on lähettänyt OECD:n PISA-tutkimuksia tekevälle organisaatiolle kirjelmän, jossa koko PISA-tutkimus todetaan aikansa eläneeksi ja jonka perusteella lasten koulutusta ei enää pidä ohjata. Viime aikoina Etelä-Koreassa ja muualla Aasiassa on saatu PISA-tutkimuksissa erinomaisia tuloksia, mutta eteläkorealainen Yalen yliopiston opettaja Se-Woong Koo kirjoitti New York Timesissa, että Etelä-Koreassa lapsia käytetään hyödykkeinä, jota yhteiskunta käyttää talouden kasvattamiseksi. Koulutus perustuu ylisuorittamiseen, epäinhimillisiin vaatimuksiin ja ulkoa opetteluun. Vain 60% erinomaisesti PISA:ssa pärjänneistä oppilaista ilmoittaa olevansa onnellisia. Nykyinen suomalainen lainsäädäntö sallii sen, että Juankoskellakin aletaan ajattelemaan koulutusta myös muulla tavoin kuin Karttusten "sisäänlämpiävässä koulusaunassa" on ollut tapana. Tavoitteeksi on syytä asettaa Mallikyläkoulut ensiksi Säynesiin ja sitten Muuruvedelle. Mallikyläkouluhin kyllä riittää opiskelijoita kauempaakin. Kun tarjottu opetus on laadukasta, niin kaikkiin Juankosken kouluihin tulee olemaan tulevaisuudessa tungosta. Tätä ainutlaatuista tilaisuutta ei pidä uhrata järjenvastaisiin Kuopio-liitoksiin. Kun koulutusta järjestetään, niin kysymys ei ole siis poliittinen vaan perhepoliittinen. Jokaisessa perheessa halutaan, että lapsi saa hyvää koulutusta ja hän on koulutuksen aikana ja koulumatkoilla turvassa. Koulutettavan on saatava työstään kannustavaa palautetta ja myös palkintoja. Ei vain vuoden lopussa vaan aina, kun on tapahtunut posiitista kehitystä. Onnellisuuden tunne tulee siitä, että koulutettava tuntee olevansa arvostettu ja tuntee onnituvansa työssään. Nythän opettajien kehittämässä oppilaiden valvontajärjestelmä Wilmassa on lähinnä keskitytty oppilaan tekemien virheiden seuraamiseen reaaliajassa sähköisesti. Tällainen seurantajärjestelmä ei millään tavoin edistä oppimistapahtumaa tai motivoi oppilasta. Järjestelmä on luotu opettajien lähtökohdista, jossa tavoitteena on opettajien työn minimointi. Opetustyössä asiakas eli opetettava onkin otettava opetustyön keskiöön. |
||