Keskustelu
| NS Second opinion | Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 12.11.2014 16.59 |
| Kauppalehti ja Maaseudun tulevaisuus kirjoittavat Metsäalan huippukonsultti Rainer Häggblomin näkemyksistä. Miksiköhän ei ole kysytty NS Second opinion Alan kolmannelta mieheltä ja vaikka ensimmäiseltäkin, mutta ainakin olisi pitänyt kolmannelta ja Heikki J.W. Saloselta. Metsäalan huippukonsultin Rainer Häggblomin mielestä bulkkituotteet muodostavat Suomen metsäteollisuuden rungon jatkossakin. Suomen arvostetuimpiin metsäalan konsultteihin lukeutuva Rainer Häggblom sanoo, että Suomen metsäteollisuus elää jatkossakin kannattavista bulkkituotteista. Hänellä nousevat "karvat pystyyn politiikkojen ja päättäjien puheista, joissa halveksitaan bulkkituotantoa". Asiasta kertoo Maaseudun Tulevaisuus (10.11.). Häggblomin mukaan kartonkia ja sellua tarvitaan vielä pitkään. Kartonkia, koska erilainen pakkaamisen tarve vain lisääntyy. Ja sellua, koska se taas on bioenergian tuotannon avaintuote. |
||
| NNN | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 12.11.2014 19.28 |
| Minulla nousee karvat pystyyn, kun kuulen "huippukonsultti" Häggblomin kootut. Niin pahasti kusetettiin juankoskelaisia hänen tarinoidensa takia. Esim. "konservatiivinen" arvon mittaaminen Faroconille oli Gäggblomin tuotteita. Arvio oli konservatiivisesti arvioiden 7.2 miljoonaa euroa. Totuus on se, että Faroconin todellinen reaaliarvio on siinä 0-500000 euroa. Mutta siinä on jo ensisijainen kiinnitys pankilla. Arvion laati Gägblomin arvioitsija ja muistetaan, että Gäggblomin yhtiökumppani on ja oli Björkvitsi. |
||
| YP | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 12.11.2014 23.30 |
| Ylläpito on poistanut muutamia kirjoituksia, joissa oli nimimerkki --valmetin mies ja ent. taksi- ja ne olivat lähetetty samasta Helsingin alueen serveristä. Myös nimimerkki -vihreän joen rannalta- on tuttu häirikkö. Huomaa, että on kohta tulossa perin mielenkiintoista uutista tehtaasta. Heitetty kalikka kolahtaa aina. |
||
| alan kolmas mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 13.11.2014 1.31 |
| Valtakunnan virallinen saattohoitaja ja metsäteollisuuden huippukonsultiksi median mainitsema Häggblom on "tuuliviiri". Nyt "tuuliviiri" puhuu metsäteollisuuden bulkkituotteiden puolesta ja uhraa jonkin ajatuksen myös Suomen kilpailukyvylle Maaseudun Tulevaisuudessa. Tällä kertaa en heti halua tyrmätä ?tuuliviirin? skenaarioita, mutta ihmettelen sitä, että "tuuliviiri" on herännyt vasta nyt puhumaan metsäteollisuuden puolesta. alan miehillä on ollut jo vuosikymmeniä tiedossa, että metsäteollisuus on ollut ja tulee aina olemaan Suomen talouselämän selkäranka, jos vain politiikot ja amattiyhdistysliike olisivat pitäneet ja pitäisivät huolen siitä, että suomalainen kustannustaso ei riistäydy käsistä tupo-neuvotteluissa ja valtion sekä kansanedustajien lautapäisissä veroratkaisuissa, joilla Suomen metsäteollisuutta on kivitetty vuosikymmeniä kuin vierasta sikaa. Metsäteollisuuden erityisasema Suomen kansantaloudessa korostuu, kun tarkastelee sektorin tuomia nettovaluuttatuloja. Vielä 1990-luvun alussa metsäteollisuuden nettovaluuttatulot olivat noin 40% kaikista nettovaluttatuloistamme. Nyt en ole vähään aikaan tarkistanut tilannetta, mutta luku lienee 35%:n paikkeilla, vaikka teollisuutta on ajettu alas politiikkojen toimesta vuosikymmeniä. Olen saattohoitajan kanssa samaa mieltä siitä, että poliitikkojen ja päättäjien jatkuvat moitteet metsäteollisuuden alhaisesta jalostusasteesta on täyttä potaskaa. Sitä paitsi saattohoitajan käyttämästä jalostusaste-termistä ei oikein selviä, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Jos poliitikot ovat tarkoittaneet jalostusasteella sitä, mitä pitemmälle raaka-aine jalostetaan, mitä monimutkaisempi tuote siitä tehdään, sitä enemmän siihen vaaditaan erilaisia työvaiheita ja osaamista sekä erilaisia laitteita. Sen takia, yhteiskuntamme vaurauden kasvattamiseksi ja ainaisesta puutteesta ja köyhyydestä pääsemiseksi, on jalostusastetta nostettava. Jalostusasteen nostaminen polittikkojen mielestä siis lisää työllistymistä välittömästi. Metsäteollisuus on aina näennäisen alhaista jalostusasteestaan huolimatta kuitenkin lisännyt yhteiskuntamme vaurautta ja työllisyyttä, koska kyseisen teollisuussektorin nettovaluuttatulot ovat olleet varsin keskeiset. Lisäksi metsäglusterin varassa kehittynyt muu teollisuus mukaan luettuna Nokia, laiteteollisuus, kemian teollisuus ja IT-teknologia ovat itse asiassa metsäteollisuuden spin-off aloja. Jos lisäisimme näiden spin-off- alojen jalostuksen metsäteollisuuden piikkiin, niin totuus alkaisi paljastua aivan toisessa valossa, mitä tietämättömät poliitikot esittävät. Huomattavasti tärkeämpää kuin politiikkojen höpötykset jalostusasteesta olisi tietysti ollut puhe metsäteollisuuden luomasta lisäarvosta eli jalostusarvosta, josta tietenkään ei ole saatavilla mitään yksiselitteisiä lukuja eikä vertailuja eri alojen kesken. Epämääräisillä käsitteillä ratsastavien politiikkojenkin olisi tullut kiinnittää huomiota Suomessa tapahtuvan metsäteollisen toiminan lisäarvon (EVA) kehitykseen. Faktahan on se, jos teollisuuden haaralla ei synnyt lisäarvoa eli (economic valued added), niin sellainen ala kuolee. Tätä lypsylehmän tappoa meillä on kymmeniä vuosia harrastettu, kun eduskunnassa kansanedustajat ovat valvoneet haassa olevaa yhteistä lypsylehmäämme. Monet metsäteollisuustuotteet ovat harvinaisen pitkäikäisiä, mutta myös suhdanneherkkiä. Kansainvälisillä markkinoilla tuotteilla on tietty hintataso ja tuotteita voidaan pitkässä juokussa eri puolilla maailmaa aina tuottaa kannattavasti (positiivinen EVA) niin kauan kuin kysyntää tuotteilla on. Tällainen tuote tuottaa aina myös riittävän jalostus- ja lisäarvon, jotta toiminta on mahdollista. Tässä mielessä metsäteollisuustuotteet eivät millään tavoin poikkea pitkässä juoksussa esim. kännyköiden tekemisestä. Tosin tänä päivänä kännyköiden tekeminen ei Suomessa taida tuottaa lainkaan EVAa, mutta monissa metsäteollisuuden perustuotteissa EVAa on jo taas alkanut syntyä jopa Suomessa. Metsäteollisuuden kansantaloudellisen erityisaseman vuoksi politiikkojen olisi tullut jo kaun sitten tajuta, että lypsävää lehmää ei kannata tappaa. Koska lehmää ei ole kuitenkaan vielä ihan saatu kokonaan hengiltä, niin nyt alkaakin olla korkea aika ottaa kurssissa "pari piirua" järjen käytön suuntaan. Politikoista ei ole metsäteollisuuden eikä minkään muunkaan teollisuuden visionääreiksi. Aikoinaan Mauno Koivisto muistaakseni myös Maaseudun Tulevaisuudessa kertoili ajatuksiaan metsäteollisuuden kehittämisestä ja oli 1970-luvun lopulla tullut optimoineeksi Suomen sahateollisuuden optimaaliseksi kapasiteetiksi 5.6 milj. kiintokuuntiometriä. Nykyään taidetaan sahata kaksinkertainen määrä ja Keitele Oy, Versowood ja Pölkky ne senkun lisäävät sahauskapasiteettiaan (tosin osittain yrityskauppojen kautta). Tuon Koiviston tekemän optimoinnin seurauksena Suomen sahateollisuudesta tehtiin vuosikymmeniksi ns. kirottu ala, jonka investointeja Suomen pankin toimesta rajoitettiin kaikin mahdollisin keinon. Unohdettuaan mekaanisen metsäteollisuuden kehittämisen poliittinen päätökseteko, ns. hovikelpoiset konsultit ja erilaiset rahoituslaitokset ovat myös olleet vahvasti mukana, kun Suomen metsäteollisuuden rakenteita ollaan kehitetty Suomessa 1990-luvun lamasta lähtien. "Valtakunnan virallisella saattohoitajalla" on siinä ollut myös neuvoineen vahvasti sormensa pelissä taustansa vuoksi. Olisiko jo aikaisemmin tullut huomata, että USA:ssa paperin kysyntä oli saavuttanut huippunsa on 1980-luvun puolivälissä? Olisi saattanut jäädä Härmälältäkin USA:ssa Consolidated Papers ostamatta ja rahaa olisi saattanut säästyä muistaakseni 6 miljardia euroa. Paljon parempia ei oltu Metsäliitto-leirissä, kun kalliiseen MoDo-seikkailuun lähdettiin. Miljardeissa euroissa lasketaan nämäkin Metsäliitto-yhtymän kansainvälistymistappiot. UPM:n selviytyi USA:ssa Champion Internationalin valtaushankkeessaan vain onnella. Suomen metsäteoilisuuden kansainvälistymisprosessissa on siis tehty valtavia ja kalliiksi tulleita virheitä, joita on äärimmäisen vaikea ja hidas korvata tulevaisuudessa. Rakennemuutoksen lopputuloksena on kuitenkin se, että tänä päivänä Suomen metsäteollisuus on äärimmäisen keskittynyttä ja tästä syystä myös osittain kyvytön kehittymään pienin mutta varmoin askelin. "Häggblomin mielestä metsäteollisuuden kilpailuvaltit ovat metsissä ja suurissa tehtaissa. Suomessa pitääkin keskittyä jatkossa tuotteisiin, joissa meillä on mittakaava etu. Esimerkiksi havusellun ja kartongin kysyntä kasvavat tulevaisuudessa. Sellutehtaat ovta myös tehokkain tapa tuottaa bioenergiaa. Sen sijaan, että poliitikot ja päättäjät moittivat metsäteollisuuutta alhaisesta jalostusasteeesta, heidän pitäisi katsoa peiliin. Kilpailukykyä ovat heikentäneet muun muassa tolkuttomaksi paisunut säätely ja ikuisuuksia kestävät lupaprosessit sekä huonosti hoidettu verotus." Heti voidaan todeta, että mikrotaloudessa metsät eivät ole mikään erityinen kilpailuvaltti Suomessa. Hyvää raaka-ainetta meillä kyllä kasvaa metsissä enemmän kuin koskaan, mutta kysymys on siitä, että kasvusta hakataan (kokonaispoistuma) vain noin 65% ja metsien myyntihaluttomuus on ollut suurta mm. tilojen pirstoutumisten myötä. Puun hinta on koettu Suomessa vuosikymmeniä liian korkeaksi, jolla on taas merkittävä vaikutus toiminnan kannattavuuteen. Kansainvälisessä vertailuissa suomalaiset metsäteollisuuden tehtaat eivät mitenkään kokonsa puolesta edusta huippuluokkaa maailmassa, eikä koko koskaan yksinään ratkaise tehtaiden toiminnan kannattavuutta, kun otetaan huomioon koko ns. arvoketju. Nytkin Metsä Groupin tutkimusjohtaja Niklas von Weymar toteaa samassa seminaarissa Häggblomin kanssa, että Äänekosken tehtaan tulevia haasteita ovat puunhankinta, liikennejärjestelyt sekä kaavoitus-, lupa ja tukiasiat. Häggblomin mielestä suomalaisen metsäteollisuuden menestys on kuitenkin edelleen kiinni niin sanottujen bulkkituotteiden kannattavasta tuotannosta. Lausunto sopii erinomaisen hyvin "tuuliviirin" suusta sanotuksi. "Tuuliviirin" mainitsema bulkkituote on omituinen ilmaus, jota nykypäivänä ei varmaan moni teollisuusjohtaja mielellään käytä, eikä käsitteellä ole mitään selkeätä määritelmääkään. "Tuuliviiri" pitää kuitenkin sahatavaraa, havusellua ja kartonkia bulkkituotteina, joiden kannattavuudesta täytyy pitää huolta tai muutoin metsäteollisuus on meillä mennyttä. "Tuuliviirin" tuotekäsitykset näyttävät olevan peräisin mahdollisesti jopa 1960-80 luvuilta. Jos ottaa esimerkiksi sellun, niin kyllä täytyy sanoa, että "tuuliviiri?"pitää näköjään selluakin sellaisena tuotteena, että on olemassa vain yhtä ja samaa tasalaatuista havusellua. Tässä kohtaa voin todeta, että kukaan sellumaakari ei ajattele enää näin. Vaikka sellua myydään maailman laajuisesti, niin jokaisen sellutehtaan tuottama sellu on erilaista. Juuri tässä sellujen erilaisuudessa onkin se asian ydin. Pelkästään kuitujen pituus- ja paksuusominaisuudet sekä ligniini-pitoisuus vaihtelevat isoissa haarukoissa havupuulajeista riippuen. Näistä kuituominaisuuksista muodostuu sitten tehdaskohtaisia sellubrandejä, joita pidetään haluttuina tai sitten ei. Sahatavarassa tilanne on aivan sama. Ei ole olemassa yhtä ja samanlaatuista sahatavaraakaan. Mänty- ja kuusisahatavaran osalta määritellään jo heti laatuluokat A-D ja sitten on vielä asiakaskohtaiset ja laivausmerkkien nojalla myytävät tuotteet jne. Kartongeista puhuttaessa "tuuliviiri" käsittelee niitäkin pelkkinä kartonkeina, kun taas esim. Stora Enso ja MetsäBoard myyvät tuotteitaan tehdaskohtaisina brandeinä. Stora Enson nestepakkauskartongin tekijät eivät varmaan lyö otsaansa mielellään bulkkituotteiden tekijän leimaa, vaikka SE:n nestepakkauskartonkia myydäänkin ehkä jo yli milj. tonnia vuodessa. Tästä isosta markkinasta huolimatta näille markkinoille ei ihan helpolla kuka tahansa pääse. Vaikka MetsäBoard aikoinaan tuottikin Kemin Polar Queen- kartonkikoneellaan ruskeata- ja pilvi laineria, niin nyt tavara taitaa olla pelkästään päällystettyä WTOP-kartonkia ja taatusti kysymys on brandituotteesta, johon liittyy myös kaikki palvelut ns. arvoketjussa, jossa tehtaalla on tietenkin yksi rooli, mutta tuotteen jalostusarvo lisääntyy koko ajan, kun mennään kohti loppukäyttöä. Ne yritykset menestyy, jotka hallitsevat koko arvoketjun, ei välttämättä ne, joilla on isot tehtaat. "Virallinen saattohoitaja" näyttää metsäteollisuuden kehitysvisioissaan unohtaneen ihmisen roolin menestyksen keskeisenä osatekijänä. Saattohoitaja näyttää kuvittelevan, että tehtaissa ja yrityksissä syntyy tulosta, kun vain valitaan tuotesegmentti, jolla toimitaan: sahatavara, havusellu tai kartonki ja tehdään iso tehdas. Tähän voin todeta sen, että tulosta ei synny välttämättä silloinkaan, vaikka Suomessa olisi millainen kustannustaso tahansa. Työtekijöiden ja johdon täytyy tajuta se, että ollaan samassa veneessä. Juuri tässä meillä on Suomessa huomattavasti varaa parantaa juoksua esim. Ruotsiin verrattuna. "Tuuliviirin" olisi syytä lopettaa "metsäteollisuuden huippukonsultin" neuvojen antaminen. Avilonin ja Tratta PBF:n tapaiset saattotehtävät sopivat huomattavasti paremmin valtakunnan viralliselle saattohoitajalle. |
||
| alan mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 13.11.2014 2.21 |
| Poliitikot ja konsultit usein unohtavat todellakin kasitteen nettovientitulo. Verrataan vain vientimaaria eika ajatella sita, paljonko jonkun tuotteen vienti vaatii tuontia. Koneteollisuudessakin jopa yli puolet tuotteen vientihinnasta on komponenttien tuontia. Puhumattakaan esimerkiksi kannykoista. Sen sijaan metsateollisuudessa on muistaakseni vain noin 15% tuontipanosta vai onko enaa edes sitakaan, kun kemian teollisuus ja pigmenttien jalostus ovat kehittyneet. Haggblom on melkein kaikkea sita vastaan mita Poyry on edustanut. Poyry aikoinaan painotti jalostusasteen nostamista. Unohti vain sen, etta nostettaessa jalostusastetta tarvitaan lisaa tyopanosta ja sen kilpailukyvyn on Paperiliittomme syonyt. Nyt on sitten RH:n helppo olla sita mielta, etta bulkki on parasta. Tyon hintaa on helppo vertailla menemalla hierontaan eri maissa. Suomessa hieronta maksaa noin euron per minuutti, Australiassa ja Singaporessa noin taalan per minuutti, mutta valuutat ovat oleellisesti halvempia. Malesiassa hieronta maksaa neljasosan Suomen hinnasta. |
||
| alan mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 13.11.2014 3.21 |
| Nakojaan Haggblom on lyottaytynyt yksiin myos ruotsalaisen konsultin Swecon kanssa. Ei nayttanyt viime vuosi Vision Huntersilla kovin hyva olleen. RH kaveeraa nyt kovasti keskustan kanssa, kun tietaa, etta vanha kaveri Pekkarinen palaa valtaan. Tuossa RH:nesityksessa on kuitenkin hyvaa tilastotietoa: file:///C:/Users/Pekka/Downloads/Rainer_H%C3%A4ggblom.pdf |
||
| Juan | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 13.11.2014 23.15 |
| Mullakin on kylmä rinki persiissä, kun edes mietin huippukonsultin miljoonien eurojen kusetusta. Oli mukamas kovenantit suojaamassa oman yrityksensä arvioimista. Valkeakoski menetti muutamia miljoonia, pari muuta paikkakuntaa satoja tuhansia ja Juankoski lähelle 10 miljoonaa euroa. Ja kaikki saman huippukonsultin konsultoimina. Miten se ny menikään:" kumpi kusettaa enemmän - six pakki vai konsultti." Terveiset perseestä. |
||
| alan mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 14.11.2014 9.29 |
| Kylla UPM tekee nyt hyvan liikkeen, kun lopettaa kaksi isohkoa konetta Suomessa. Nehan kayttavat jonkin verran sellua, joka suoraan myytyna on paljon kannattavampaa kuin paperin mukana. Ennen kaikkea jaa kuitenkin tosi paljon sahkoa kayttamatta, joka on UPM:n kannattavinta tuotantoa. Lisaksi jaa paljon kuusikuitupuuta kayttamatta, joka voidaan kayttaa sellun valmistukseen. Myoskaan ei tarvitse tuoda kaoliinia maailmalta, mika on Suomen kauppataseen kannalta hyva juttu. Entinen tyokaverini Korpeinen on tosi viisas ja rohkea mies. Napayttaa viela rautakankityosopimuksista. Ei pida olla tyytyvainen pieneen voittoon, vaan pitaa ahnehtia viela suurempaa. http://www.talouselama.fi/uutiset/kaikki+heti+mulle+nyt++upmn+potkut+ihmetyttavat/a2276804 |
||
| alan kolmas mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 14.11.2014 13.00 |
| Valtakunnan virallisen saattohoitaja Häggblomin höpinät Suomen suurista metsävaroista ja tehtaiden mittakaavaeduista voidaan jättää omaan arvoonsa. UPM aloitti eilen taas uuden säästöohjelmansa ja päätti pistää pimeäksi Suomesta Kaukaan valtavasta tehdasintegraatista vuonna vuonna 1981 käynnistetyn mutta vasta vuonna 2002 kunnostetun PK #2:n, jonka kapasiteetti on LWC paperia 240 000 t/a. Jämsänkoskelta saman kohtalon saa myös PK #5, joka on taas vuonna 1981 käynnistetty SC-paperikone, 270 000 t/a. UPM jättää vielä Kaukaalle pyörimään sellu- ja biodiesel tehtaalleen vuonna 1975 käynnistetyn ja vuonna 2001 LWC:tä MWC:lle muutetun PK #1:n, jonka kapasiteetti on noin 340 000 t/a. Jämsänkoskelle UPM jättää pyörimään vielä PK #3:n (etikettipaperi ja Flex Pack noin 140 000 t/a) ja PK #4:n (tarrapaperi n. 120 000 t/a). Kaukaalla ja Jämsänkoskella saattohoitajan mainostamat bulkkituotteet saavat siis mennä ja erikoistuotteet saavat vielä Jämsänkoskella jonkin aikaa jatkaa. Voidaan olettaa, että UPM:llä alkaa taas kohta uusi säästöohjelma, jolloin mietitään sitä, pysyykö koko Jämsänkosken tehdas pystyssä enää noiden erikoistuotteidensakaan varassa? Kaukaalla voi kohta viikate heilua myös PK #1:n kohdalla. Yhden paperikoneen tehtaat ovat harvinaisia. Eikä vaatimaton biodiesel-tehdas vielä kesää tee. Onneksi Kaukaan tehtaalla on vielä sellun kuivauskoneet. Tehtaalla ollaan siis kohta palattu lähtöruutuun- aikaan ennen kuin LWC-paperin valmistuslisenssi ostettiin Meadilta USA:sta. UPM päätti sulkea sanomalehtipaperikapasiteettia myös Englannista ja Ranskasta yhteensä 345 000 t/a. UPM on perustellut koneiden sulkemista sillä, että Euroopan painopaperin kysyntä on laskenut ja kapasiteettia karsitaan sieltä, missä kilpailukyky on heikoin - siis Suomessa, Englannissa ja Ranskassa. Huomataan siis, että isot metsät ja tehtaat eivät tässä pelissä paina mitään. Suomen politikkojen kaikki huomio on nyt kiinnitetty Talvivaara-katastroofiin, kun peräti neljä ministeriä on huomenna matkalla kriisipaikalle, vaikka Talvivaara ei ole koko elämänsä aikana tuottanut tähän maahan ilmeisesti yhtään ainutta euroa, kun puhutaan aivan keskeistä ja hupenevista Suomen nettovaluuttatuloista (siis vaihtotaseesta). Kaukaan PK #2:n ja Jämsänkosken PK #5:n sulkemiset vähentävät joka vuosi Suomen nettovaluuttatuloja noin 292 milj. eurolla. Koneiden pysäyttämisestä aiheutuu siis tulevan 10 vuoden aikana taas noin 2.3 miljardin euron pudotus Suomen bruttokansantuotteeseen, joka on nykyään vain vähän yli 200 miljardia euroa. Jos käy niin huonosti, että UPM päätyy sulkemaan vielä loputkin Kaukaan ja Jämsänkosken paperikoneistaan, niin Suomen 10 vuoden bruttokansantuotekertymää saadaan vielä pudotettaa lisää noin 3.7 miljardilla eurolla. Näin alas ajamalla Suomen paperiteollisuus saadaan mukavasti Suomen bruttokansantuotekin myös vähitellen ajettua tasolle 150 miljardia euroa, jolla meidän pitäisi sitten yrittää pitää pystyssä suomalainen "hyvinvointivaltio" ja maksaa jo nyt lähes 120 miljardia olevat julkiset menot. Jutta Urpilainenhan vasta viime vuonna kesälomallaan huomasi, että Suomen BKT on polkenut paikallaan jo vuodesta 2006 lähtien. Kehitteillä olevan sote-katastroofin perusteella voidaan ennustaa, että kepun noustua valtaan mahdollisesti jopa demujen kanssa ensi vaaleissa julkisten menojen kasvu jatkuu takuuvarmasti entiseen tyyliin eli noin 4.5%:n vuosivauhdilla. Juha Sipilän tuottavuustavoitehan on julkisille menoille naurettava vain 0.5% vuodessa vuoteen 2022 saakka. Sipilän kesken jääneissä tuottavuuslaskelmissa ainakin pilkku näyttää olevan väärässä paikassa. Vaihtoehtona tälle lypsylehmän tappolinjalle on kaksi mahdollisuutta: eroaminen eurosta tai sisäinen noin 30% devalvaatio. Nyt nämäkään toimet eivät valitettavasti enää auta UPM:n nykyisessä säästöohjelmassa, mutta välttääksemme tulevia koneiden sulkemisia jotain kai tarttis tässä tehdä, jotta suomalainen kustannustaso saadaan kohdalleen ja nopeasti. Sipilän esittämä 8 vuoden tasapainoitusaika on tässä suhteessa aivan liian pitkä. Suomen paperiteollisuuden ongelma on kaksijakoinen. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa painopaperien kysyntä on pudonnut ja kustannuskilpailukyky on ollut kalliin euron ansiota sillä tasolla, että vienti Euroopan ulkopuolellekaan ei valitettavasti kannata/vedä. Tästä syystä eurooppalaiset SC- ja LWC-Paperin tuottajat ovat menettäneet Euroopan ulkopuolisillakin markkinoilla markkinaosuuksia. UPM kannalta kehitys maailman paperimarkkinoilla on ollut tuhoisaa. Euroopan osalta kysyntä ja vienti Euroopasta on muuttunut vuosina 2010-2014 suunnilleen seuraavasti: - Newsprint kysyntä vähennystä n. 2 milj. tonnia, vienti vähennystä n. 50 000 t - SC- Paperi kysyntä suunnilleen ennallaan, vienti vähennystä n. 100 000 t - LWC-Paperi kysyntä vähennystä n. 1.3 milj. tonnia, vienti vähennystä n. 210 000 t UPM painopaperien johtavana tuottajana kärsii tästä ilmiöstä eniten. UPM matka Biofore yhtiöksikin on vasta alkumetreillään - toiveajattelua? Nyt kaivattaisiin kipeästi "metsäteollisuuden huippukonsultin" neuvoja, miten UPM muuttuu äkkiä kartonki -, sellu-, tai sahayhtiöksi? |
||
| alan mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 14.11.2014 17.16 |
| Jamsankoskellehan jaa viela PK6, joka on alansa huippua SC-koneissa. Viiran leveyskin 10.1 m. On taysin selvaa, etta katalogien mennessa nettiin, ei syvapainopaperia tarvita enaa yhta paljon ja on pistettava Kaukaan PK2 ja Jamsankosken PK5 kiinni. Ei siina ole mitaan ihmeellista. Kaukaan PK1 on ihan riittavan suuri kone kannattaakseen tuplapaallystetyn teossa. Varsinkin kun Veitsiluodon PK1 poistui samalta markkinalta. Tuplapaallystetty kayttaa myos enemman sellua, joka saadaan integroituna. Kaukas on viela pitkaan kannattava integraatti. |
||
| alan kolmas mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 15.11.2014 1.02 |
| alan miehelle kiitos Jämsänkosken PK6:n korjauksesta. Ajattelinkin, että jotain taisi puuttua. Kiireessä unohtui. Pitäisi tarkistaa paremmin. En minäkään pelkää Kaukaan PK1:n sulkemista aivan lähivuosina. Tosin nuo kiinalaiset (APP) tuntuvat olevan aktiivisia jo vähän joka puolella, myös Euroopassa. Oikeastaan pyrinkin kiinnittämään vain huomiota lähinnä paperikoneiden ja sellutehtainen sulkemisten vaikutuksesta Suomen vaihtotaseeseen ja bruttokansantuotteeseen. Parin isomman tehtaan sulkemisella saadaan näköjään aikaan helposti ehkä parin prosentin pudostus bruttokansantuotteeseen. Aika pitkä liutahan meillä on näitä suljettuja paperikoneita ja sellutehtaita Suomeen tullut sen jälkeen, kun euroon liityttiin silmät sokeina: Kaskinen, Kemijärvi, Myllykoski, Äänekoski, Juankoski, Veitsiluoto, Imatra, Kangas, Tako, Voikkaa, Summa, Varkaus ja mitä niitä nyt onkaan. Ei ole silloin kumma, kun Jutta Urpilainen huomasi viime vuonna, että meidän BKT (201.3 miljardia euroa) näkyy olevan suunnilleen vuoden 2008 tasolla (193.7 miljardia euroa). Julkiset menot olivat vuonna 2013 116.3 miljardia euroa ja vuonna 2008 93.5 miljardia euroa. Nousua siis 22.8 miljardia euroa, kun nousua olisi saanut olla vain 3.7 miljardia euroa. Nyt julkisten menojen leikkaustarve on siis vähintään 20%. Syynä on tuo murheellinen tehtaiden sulkeminen kilpailukyvyn puuttuessa. Millään Juha Sipilän julkisen sektorin 0.5% tuottavuuskeinolla ei bruttokansantuotteeseen leivota lisäkakkua ainakaan 10 vuoteen tarvittavaa noin 25 miljardia euroa, kun nuo ym. paperikoneet ja sellutehtaat on romutettu ja ainoastaan Kari Jordanin Äänekosken uusi sellutehdas ja SE:n Varkauden tuotannonsuunnan muutos ovat lähiaikojen realiteetteja. Tehtaiata suljettaessa tapana on korostaa työllisyysvaikutuksia ensimmäisenä, mutta siitä ei pääse käsiksi siihen, mikä on todella kansantaloudellinen vaikutus. Tällä yksinkertaisella asialla on merkitystä, kun nykyään puhutaan bruttokansantuotteen muutoksista, jotka tuntuvat olevan Suomessa prosentin murto-osia, jotka taitaa vielä olla tälläkin hetkellä miinusmerkkisiä. Vaihtotase ja yritysten tulos ovat myös marginaalisia suureita, joten pinetkin muutokset suuntaan tai toiseen voi heittää laskelmat ja johtopäätökset täysin toisiksi. Kun paperikoneiden sulkemisia tarkastelee, niin samalla onkin hyvä pitää mielessä, että yrityksen tulos on yleensä metsäteollisuudessa ehkä 5-10%:n välillä liikevaihdosta. Pääoman tuottotavoitteet (ROCE, %) ovat Stora Ensolla 13% ja UPM:llä Paperissa 10-12%. Tästä syystä on hyvin ymmärrettävää, jos kotimainen kustannustaso ylittää kilpailijamaiden kustannustason esim. 20%:llä, niin toiminta muuttuu heti tappiolliseksi. Vuonna 2013 UPM:n ROCE paperista olikin pyöreä nolla prosenttia. Stora Ensolla ei ollut paljon paremmin, ROCE vain 1.4%. Tämä tarkoittaa sitä, että heikoimmat koneet Suomessa ovat tuottaneet laskennallisesti tappiota. On kuitenkin todettava, että nuo 10-13%:n tuottotavoitteet ovat aika korkeita, kun ottaa huomioon sen, että SE:n ja UPM:n kaltaisilla yrityksillä rahan hinta on ollut jo pitkään halpa. |
||
| alan mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 17.11.2014 3.41 |
| Huippukonsultti tekee mita vain, missa haisee raha. Juankosken kartonkitehtaalla on asetettu aiemmin vastakkain kuin verivihollisina tohtori Malkov ja Haggblom. Nyttemminhan ne ovat partnereita. http://www.makorus.com/index.php/partners |
||
| Johannes | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 17.11.2014 11.48 |
| Juu ja partnerina on Häggblom et partners. Kiitos alan mies, että tuot sivuille uutta ja mainiota tietoa. Mitenköhän Kangasperkon naama vääntyy, kun on haukkunut Malkovia ja Salosta. Nyt onkin hänen suosikkikonsulttinsa Malkovin partneri. |
||
| alan kolmas mies | Re: Huippukonsultti puolustaa kartonkia ja sellua | 17.11.2014 14.27 |
| alan mies virkistää mukavasti keskustelua huippukonsultin toiminnasta. Huippukonsultin toiminta muistuttaa Tratta PBF:n toimintaa tilinpäätösten osalta. Huippukonsultin firma Vision Hunters teki vuonna 2009 komean noin 1.1 milj. liikevaihdon, josta tulos oli hieno 440 000 euroa. Sen jälkeen tilinpäätökset puuttuvat vuosilta 2010-2012. Vuonna 2013 liikevaihtoa kertyi jo 1.7 milj. euroa, mutta toiminta tuotti 135 000 euron tappion. Tunnettu tosiasiahan on, että mm. valtakunnan toisella huippukonsulttiyhtiöllä PÖYRYllä oli kovat ajat vuosina 2010-2012. Kumulatiivinen tappio oli ko. aikavälillä 15.1 milj. euroa. Nyttemmin johtoa on vaihdettu ja 2013 palattiin lievästi voitolliselle tielle. Tratta PBF:n tilinpäätökset olivat myös kauan hukassa vuosilta 2011-2013, kunnes sitten selvisikin, että kaikkia rahoja ei ehditty laskemaan aikavälillä 2011-2013. Oli mennyt sekaisin Tratta PBF:n, biovoimalan, Primary Energy Finland Oy:n ja Farocon Oy:n sekä kaupungin tilit. Tratta PBF ja biovoimala laitettiinkin siten yrityssaneeraukseen, kun huomattiin, että säädyllisiä tilinpäätöksiä ei voidakaan enää tehdä. Siinä sivussa Juankosken kaupunki joutui heittämään pelastusrenkaan Kuopion kaupunginjohtaja Paroselle. Koska nyt VH:n tilit näkyy puuttuvat vuosilta 2010-2012, niin voidaan hyvällä syyllä alkaa kyselemään, onko kaupungin tilit menneet sekaisin myös VH:n osalta? Huippukonsulttihan oli MOT ohjelmassa 3.12.2012 joutunut kertomaan, että VH oli kutsuttu apuun, kun Kangasperkolla kartonkitehtaan ongelma ei meinannut millään ratketa. Huippukonsultti on tottunut ratkomaan vaikeita ongelmia hallituksista käsin ja muutoinkin arvokkailla neuvoillaan: Puhos Board, Avilon, Vaahto, Tratta PBF ja JBOY.....Kymenlaaksossakin oli monta mehukasta ja vaikeasti ratkottavaa kohdetta ahkeran Mauri Pekkarisen vastuulla. Kovasti olen etsiskellyt myös Hyvä Veli Verkko Oy:n puuttuvia tlinpäätöksiä vuosilta 1956-2013, mutta ei ole mistään löytynyt. Pelkästään vuosina 2008-2013 kertyi kyseisen yhtiön tileille voittovaroja arviolta ehkä noin 2.8 miljardin. euron edestä. Muistaakseni kaikki puolueet ovat nykyään kovasti innostuneita etsimään säästöjä myös harmaan talouden puolelta. Kyllä tässä vaan kaikki kivet nyt täytyy kääntää, muuten ei selvitä. |
||