Keskustelu
| poliittinen tarkkailija | Kiina ilmiö | 20.7.2017 14.24 |
| Terra Sipilä teki taannoin Suomen valtuuskunnan johtajana matkan Kiinaan. Tavan mukaan mitään konkreettista matkasta ei ole tullut. Mediassa on kuitenkin puhuttu miljardien aiesopimuksista. Todellisuudessa konkreettisia sopimuksia on kuitenkin tehty muistaakseni vain 40 milj. euron edestä. Suomessa Kiina Ilmiö on kuitenkin saanut jo monenlaista kiehuntaa mm. Ähtärin pandapyuiston kohdalla. Aina muistetaan mainita vähintään se, että Kiinassa on asukkaita jo lähes 1 400 miljoona. Markkinat ovat siis rajattomat. Ja Kiinan virallisten tietojen mukaan kasvu on kovaa. Viime aikoina Suomessakin on huomattu, että Kiina on tullut varovaiseksi ja näyttää vetäytyvän mm. Suomessa kovasti etenkin kepuloisten hehkuttamista bioenergiahankkeistakin. Kansainväliset mediat ovat jo raportoineet lokakuussa 2017 tulevien kommunistisen puoluekokouksen alla merkittävistä henkilökysymyksistä nykyisen presidentin vahvistaessa asemiaan. Paljon on myös puhuttu Kiinan ja USA:n välisistä suhteista, kun Amerikkaan on tullut uusi presidentti. Selvästi näkee, että elämme mielenkiintoisten aikojen kynnyksellä. Suomalaistenkin on hyvä ruveta ottamaan selvää, mitä Kiinassa oikein tapahtuu, eikä vain jauhaa Kiinan mittaamattomista markkinoista. Huvikseni kokeilin google-kääntäjää mielenkiintoiseen tuoreeseen "Kiina analyysiin", jonka on laatinut George Friedman. Hän on Geopolitical Futures LLC: n perustaja ja puheenjohtaja. Koska käännöksestä tuli aika hyvä, laitan sen alle Kiina Ilmiön tutkijoiden mietittäväksi: "Lausunto: Kiina pelaa heikkoa kättä Yhdysvaltojen kanssa. George Friedman Julkaistu: 17.7.2017 4:18 klo ET Moninaiset intressit ja alueelliset jakautumiset uhkaavat sosiaalista vakautta Presidentti Donald Trump (L) ja Kiinan presidentti Xi Jinping (R) Mar-a-Lago Estateissa, West Palm Beachissa, Floridassa huhtikuussa 2017. Toistaiseksi Kiinan toimet Pohjois-Koreassa ovat olleet moniselitteisiä. Jotta yritettäisiin ymmärtää Kiinan strategiaa Pohjois-Koreaan, on ymmärrettävä Kiinan strategia yleisesti. Tehdä niin, on tärkeää tunnustaa ne pakotteet ja rajoitteet, jotka ajaa maata. Ensinnäkin meidän on esitettävä Kiinan maantieteelliset perusosat. Maalla on neljä puskurialuetta, jotka ovat sen hallinnassa. Lounais-tiibeti on nähnyt epävakautta ja on altis ulkopuolisille vaikutuksille. Luoteis-Xinjiangissa on pääasiassa muslimeja, jolla on merkittävä kapina, mutta ei sellainen, joka uhkaa kiinalaista valvontaa. Sisä-Mongoliassa pohjoisessa on vakaa. Koillis-manchuria on myös vakaa ja kaikista neljästä puskusta on kaikkein yhdentynyt Kiinan ydin. Hyvä osa sitä, mitä ajattelemme Kiinasta, ei ole etnisesti kiinalaista. Näitä kahta viimeistä aluetta hallitsevat nyt Han-kiinalainen, Kiinan tärkein etninen ryhmä, mutta ne ovat edelleen erillisiä. Kun katsot Kiinan karttaa, näet, että hyvä osa sitä, mitä ajattelemme Kiinasta, ei ole etnisesti kiinalaista. Han-Kiinassa on myös jakoja. Väestö keskittyy itään, koska Länsi-Kiinassa on rajallinen sademäärä ja se ei voi ylläpitää äärimmäisen suuria väestöryhmiä. Tässä mielessä Kiina on oikeastaan suhteellisen kapea maa, jossa on erittäin tiheä väestö. Kiinassa kiinnostuneet asiat ovat myös moninaisia, ja tämä on usein johtanut hajanaisuuteen ja sisällissotaan. Tärkein ero on Kiinan rannikon ja Kiinan sisäpuolella. Rannikolla Kiinassa, kun se jätetään omille laitteilleen, on mukana alueellisessa ja maailmanlaajuisessa meriliikenteessä, kun taas sisätiloissa on vähemmän kaupallisia mahdollisuuksia. Rannikolla Kiinan prioriteetti on saavuttaa asiakkaitaan, kun taas sisätilat haluavat Pekingin siirtämään vaurautta rannikolta auttamaan köyhiä sisätiloja. Tietenkin on olemassa monia muita alueellisia erimielisyyksiä, mutta tämä on kahden alueen välinen ristiriita. Se ei ole uusi ongelma, ja se voi jättäytyä, se voi johtaa sisäiseen konfliktiin, jossa rannikkoalueiden edut usein pyytävät asiakkaidensa väliintuloa. Tämä tapahtui Britannian interventioista 1800-luvun puolivälissä vuoteen 1947 saakka. Tänä aikana Kiinassa oli loputtomia sisäisiä konflikteja ja jatkuvaa ulkomaista osallistumista. Mao Zedong yritti ratkaista ongelman sulkemalla Kiinan kauppaa (ainakin jonkin verran), murskaamalla rannikon eliitin ja määräämällä diktatuurin. Kuten keisarit ennen häntä, hän asetti voimakkaan valtion yhdistyneelle mutta silti erittäin köyhälle maalle. Kun Mao kuoli, Kiina ryhtyi perinteiseen kiinalaiseen strategiaan: Se yritti rakentaa talouttaan myymällä edullisia teollisuustuotteita maailmaan sallimatta jakautumista, toisin sanoen halusi saada sen kakun ja syödä sen myös. Tämä toimi sukupolven ajan; Kun valtio lopetti taloudellisen kehityksen heikentämisen, Kiina nousi. Vuoteen 2006 mennessä vienti erityisesti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan oli 37 prosenttia Kiinan bruttokansantuotteesta. Rannikkoalueesta tuli suhteellisen vauraita, kun taas muualla Kiinassa ja puskurivyöhykkeillä oli jäljessä paljon jäljessä, kuten niillä on aina. Vakava talous puolestaan auttoi nostamaan elintasoa, vaikka se myös loi epätasa-arvoisuutta. Vuosi 2008 oli käännekohta. Kiinan suuret asiakkaat, Eurooppa ja Yhdysvallat, menivät lamaan, ja heidän ruokahalunsa kiinalaisille tavaroille väheni. Talouskasvu hidastui dramaattisesti, ja vuoteen 2016 mennessä viennin osuus oli vain 19 prosenttia Kiinan bruttokansantuotteesta. Vaikka sisäinen kulutus kasvoi, rannikkoalue keskittyi kehittyneiden teollisuusmaiden markkinoihin, joita sisätilat eivät voineet korvata. Yritysten heikentymisen jatkuminen, työpaikkojen säästäminen ja kotimaisen kysynnän kasvattaminen kasvattivat tuotantokustannuksia. Kiina joutui kohtaamaan muiden maiden kilpailua markkinoiden suhteen ja sisäisen järjestelmän paineita tehostettiin. Rannikko- ja aluetason edut erosivat jälleen, ja kukin kannatteli erilaista politiikkaa vastauksena kriisiin. Kiinan hallitus yritti majoittaa kaikki, mutta ei majoitusta. Vuonna 2012 presidentti Xi Jinping astui virkaan ja halusi laittaa henki takaisin pullolle. Hän asetti diktatuurin, jolla oli kaksi tavoitetta: hallita kommunistista puoluetta ja määrätä puoluehallituksen maan yli. Hänen korruptionvastaisen kampanjansa oli tarkoitus hallita taloutta ja vakuuttaa sisätilat, ettei hän ollut ranta-alueen sotilas. Xi pyrki pitämään viennin mahdollisimman suuressa määrin ja palauttamaan keskitetyn kontrollin mahdollisimman vähän taloudelliseen vaikutukseen. Xi joutui myös käsittelemään Yhdysvaltoja - Kiinan vientivetoisen talouden tärkeimpiä moottoreita. Samaan aikaan hallituksen ja liike-elämän virkamiesten rangaistus - pääasiallisesti poliittinen toimi - vaikuttaisi Yhdysvaltain investointeihin ja muihin intresseihin Kiinassa. Kiinan oli valvottava enemmän taloutta menettämättä Yhdysvaltain investointeja tai tuontia. Mutta jos pahin tapahtuisi, Kiina kehitti varasuunnitelman. Se alkoi tuottaa uuden luokan korkean teknologian tuotteita. Sen oli myös löydettävä uusia markkinoita Yhdysvaltojen ulkopuolella. Kiinan taloudellinen ratkaisu aiheutti sotilaallisen ongelman. Kiinan taloudellinen ratkaisu aiheutti sotilaallisen ongelman. Jos Yhdysvaltoihin liittyi taloudellinen taantuma, Kiina joutui harkitsemaan sotilaallisen vastakkainasettelun mahdollisuutta. Keskeinen kysymys oli kuitenkin kyky taata Kiinan pääsy merireiteille. Tässä Kiinassa on suuri maantieteellinen ongelma. Kaakkois- ja Itä-Kiinan meret rengastetaan pienillä saarilla, niin että niiden välinen kulku voidaan estää suhteellisen helposti. Yhdysvaltojen laivasto on huomattavasti parempi kuin Kiinan laivasto, ja kiinalaiset olivat huolissaan siitä, että joskus ennalta arvaamaton kriisi, Yhdysvallat estäisi pääsyn niiden tarpeellisiin merialuksiin. Nämä pienet saaret olivat nyt Kiinan kansallinen etu. Kiinalaiset voisivat vaatia koko aluetta, mutta he eivät kyenneet ottamaan sitä vastaan. Miten Kiinan voimakkain äänestys poliittisesta muutoksesta on lakannut Samaan aikaan Kiina loi poliittisen ratkaisun strategiseen huolenaiheeseensa. Jos maa, kuten Indonesia tai Filippiinit, suuntautui Kiinan kanssa Yhdysvaltojen sijaan, pääsy maailmanlaajuisiin merialueisiin olisi taattu ilman, että olisi kohdattava Yhdysvaltoja. Ongelmana on, että nämä kaksi strategiaa heikensivät toisiaan. Kiinalaisen voiman aggressiivinen väite alueellisissa vesissä ja alueellisten voimavarojen etsiminen olivat epäjohdonmukaisia lähestymistapoja. Lisäksi he voisivat toimia vain, jos Yhdysvallat ei ollut läsnä. Ja tietysti se oli. Kiinalla oli yksi vaihtoehto vaihtoehtoisten USA: n toimien löytämiseksi: vaihtoehtoisen vientireitin luominen Aasian kautta Eurooppaan. Tämä oli ns. One Belt, One Road -konsepti. Mutta se oli myös puutteellinen. Ensinnäkin tarvittavan infrastruktuurin rakentamisen kustannukset olivat huikeat. Toiseksi se johtaisi epävakaita maita ja kiinalainen merkityksettömiä asiakkaita. Lisää siihen nopeus, jolla yksi vyö, yksi tie oli määrätty, ja tämä oli enemmän positiivista kuin politiikka. Kiina on siksi kiinni joukosta lukitusongelmia. Sen taloudellinen ihme on kypsynyt normaaleihin kasvuvauhtiin. Se on laaja väestö, jolla ei ole kykyä kuluttaa kaikkea mitä se tuottaa. Sen on vastattava maailmanlaajuisesta pysähtyneisyydestä ja kilpailusta muiden tuottajien kanssa - ja kilpailla huipputeknologian tuottajien kanssa ei ole mikään pieni tehtävä. Kiina pelkää siis sisäistä epävakautta ja on asettanut diktatuurin, joka on suunniteltu ylläpitämään vilkasta taloutta ilman sosiaalisia kustannuksia. Tätä varten sen on lisättävä vientiä ja valvottava pääsyä Kiinan talouteen, joka on suunnattu vastaamaan suurta ja vaarallista energiaa Yhdysvaltoihin. Mutta sillä ei ole varaa kohdata USA: ta, jonka laivasto ei voi kumota. Kiinalaiset ovat kiinni tarpeesta päästää Yhdysvaltoihin ja häiritä sitä mahdollisimman monilla ongelmilla. Pohjois-Korea on täydellinen kulku, mutta Pyongyangin sivuraide ei ole vaihtoehto. Kiina voi näyttää auttavan Yhdysvaltoja pitääkseen USA: n keskittymän Pyongyangiin. Tämä on strategia, joka ei esiinny vahvuusasemalta, vaan eräästä perustavanlaatuisesta heikkoudesta. Kiinan sisäinen ristiriita on se, että hyvinvointi luo epävakautta ja vakaus on ristiriidassa vaurauden kanssa. Tietenkin on monimutkaisia ja vivahteita, mutta tämä on Kiinan ongelman perusta. Kiina pyrkii siis ylläpitämään sitä vaurautta, jota se voi ilman järjestelmän epävakautta. Näin se vaarantaa sen ulkomaiset markkinat, erityisesti Yhdysvallat, luoden mahdollisuuden konfliktiin, jota se ei voi voittaa ja avata oven alueelliselle ja sotapolitiikalle. Toisin kuin Japani, joka muuttui korkean kasvun maaksi hitaan kasvun maaksi ilman sosiaalisia mullistuksia, Kiina ei ehkä ole niin onnekas. Japanilla oli homogeeninen, sosiaalisesti integroitunut yhteiskunta. Kiina ei ole homogeeninen ja sillä on ristiriitaisia sosiaalisia eroja. Sen globaali strategia heijastaa näitä ristiriitoja ja lopulta aiheuttaa suuremman riskin Kiinaan kuin muihin. Tällaisessa tilanteessa avain on katsoa itsevarmuutta ja yrittää pitää muut tasapainossa. Mutta tämä voi toimia vain niin kauan. George Friedman on Geopolitical Futures LLC: n perustaja ja puheenjohtaja, joka on online-julkaisu, joka selittää ja ennustaa maailmanlaajuisten tapahtumien kulkua. Julkaistu luvalla. Lausunto: Kiina pelaa heikkoa kättä Yhdysvaltojen kanssa. George Friedman Julkaistu: 17.7.2017 4:18 klo ET" |
||