Keskustelu
| Eero Kekäläinen | Metsolat | 22.12.2017 17.53 |
| Nyt kun on Ylen areenassa nähtävissä kokonaisuudessaan, kaikkineen 41 osaa sisältävä 90 luvun alussa esittämä suomalaisten rakastama tv sarja kainuulaisen perheen elämästä luotu draamasarja. Silloin, kun tämä esitettiin teeveessä, en työni esteitten vuoksi voinut seurata kaikkia osia. Nyt eläkeläisenä, kaikki 41 osiota urakalla katsoneena, herättää mielessäni esimerkinomaisia yhtenäisyyksiä kotikuntani kaavilaiseen kunnallispolitiikkaan. Siellä kuvaannollisessa Hoikan kunnassa oli kunnanvaltuuston puheenjohtajana Kari Kaukovaara. Perikepulainen maatilanomistaja, poikamies, vain ja ainoastaan, ilman itse mitään tehneenä, perintönä saamansa tilan, joka omistamiensa hehtaarien myötä kuvittelee olevansa ns. euroopan ja vähintäinkin Hoikan kunnan tärkein ihminen, aivankuin Jorma Kaavilla. Unohtaen, pienen tosiasian, et sisarensa omistaa 50 % Tämän Kari Kaukovaaran toimet kunnan sisäisissä asioissa ns. omiensa kanssa on juuri samaa, mitä Jorma Kaavilla on tehnyt jo vuosikymmenet. Kepulaisten slogan. Minä, Kari ja Jorma, kunnanvaltuuston puheenjohtajana, olemme vain ja aina ajamassa vain ja ainoastaan kuntalaisten etua Sanoisin teille palstan lukijat, et katsokaa YLE areenasta mielenkiinnosta, toteamaan suorat yhteneväisyydet kuvitteellisen Hoikan kunnan, Kari Kaukovaaran ja todellisen Kaavin kunnan Jorman tekemisistä. |
||
| Huijarin tähden | Re: Metsolat | 23.12.2017 15.37 |
| Toinen hyvä sarja on Vain muutaman huijarin tähden, kertoo aika hyvin kuinka asioita hoidetaan. Vai mitä Martti ja Eero. Onko kuin peiliin katsoisi |
||
| alan kolmas mies | Re: Metsolat | 24.12.2017 20.55 |
| Tämä Eero Kekäläisen ja Jorman välinen sanasota ei tietenkään minulle mitenkään kuulu, mutta koska meillä Suomessakin pitäisi olla sananvapaus, niin lausunpa tästäkin asiasta mielipiteeni. Ensinnäkin haluaisin todeta sen, että tietysti tiedotusvälineen omistajalla täytyy olla oikeus ja myös velvollisuus valvoa, millaista informaatiota ko. tiedotusvälineessä julkaistaan. On tärkeätä, että kaikissa massatiedotusvälineissä noudatetaan ns. hyvää journalistista tapaa eli että tiedotusvälineissä ei julkaista kaikenlaista soopaa ja pyritä levittämään valheellista informaatiota ihmisistä ja asioista. Hyvän tiedotuksen tulee olla riippumatonta. Näin ei kuitenkaan Suomessa valitettavasti vielä ole, koska monessa tapauksessa Suomessa massatiedotusvälineet ovat vahvan poliittisen kontrollin ja vaikutuksen alaisia. Tämä surullinen asia on havaittu aivan äskettäin myös, kun kepuloisen pääministeri Sipilän taholta alettiin painostaa poliittisesti ohjattua YLE:ä, jonka journalistista linjaa vuosikausia valvoi jopa Suomen parhaaksi journalistiksi mainittu ainakin äidinmaidossa kepuloiseksi kasvanut itsevaltainen toimittaja Atte Jääskeläinen. Päästyään yksinvaltaisesti päättämään lähes kaikesta YLE:n uutis- ja ajankohtaistoimituksesta Jääskeläisestä tuli itse asiassa Suomessa jopa tärkeämpi mielipidevaikuttaja kuin presidentistä tai pääministeristä. Tällainen asia ei tietenkään ole hyväksyttävää vapaassa demokratiassa. Viimeisissä eduskuntavaaleissa kepuloisten päästyä Terra Sipilän avulla valtaan kepuloiset ajattelivatkin, että Atte Jääskeläisen avulla "Suomi Kuntoon" sanoma saadaan ilman mitään asiallista kritiikkiä juntattua suomalaisten sydämiin yhtä tehokkaasti kuin haluttu sanoma saadaan levitettyä hurmoshenkisissä laestadiolaisten Suviseuroissa ja Niilo Ylivainon helluntaiseuroissa. Terra Sipilän YLE:n ohjailu päätoimittajan avulla saavutti kuitenkin sellaiset mittasuhteet, että kilpaileva riippumaton ja myös riippuva media halusivat laittaa näin näkyvälle kepuloiselle poliittiselle viestinnälle päätepisteen, vaikka päätepisteen laittaminen oli vielä Suomessa kovin kivulias toimenpide. Julkisen Sanan Neuvostossa asian ratkaisi vasta vapaassa haussa neuvoston uudeksi puheenjohtajaksi valittu rohkea puheenjohtaja journalistiikan professori ja tietokirjailija Elina Grundström. Huvittavaa on, että Grundströmin valintalautakuntaan kuului myös YLE:stä myöhemmin eroamaan joutunut itsevaltainen päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Elinaa ennen Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtajanahan oli pitkään arvostettu Kaleva lehden entinen päätoimittaja Risto Uimonen, joka ennen kepun "Suomi kuntoon" hanketta ja vaaleja kirjoitti Terra Sipilän elämää ylistävän elämäkerrankin eli ns. vaalikirjan. Tästä Risto Uimosen vaalikirjasta yrittäjä ja Huono Äiti-blockin perustaja Sari Helin kirjoitti seuraavasti: "Julkisen sanan neuvosto on median kuluttajan silmissä ainoa taho, joka valvoo tiedonvälitystä Suomessa. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja on näin toimittajien ja tiedotusvälineiden ylin vahtikoira. Kun toimittajien ylin vahtikoira julkaisee kritiikittömän vaalikirjan keskustan puheenjohtajasta Juha Sipilästä, koko journalismi-instituution puolueettomuus tulee naurunalaiseksi. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen kirjoittaa heti Juha Sipilästä kertovan kirjansa (Juha Sipilä - Keskustajohtajan muotokuva) alussa, ettei kirja ole vaalikirja. Se lausunto on kuin suoraan maailmankuulusta tarinasta. Sitä tarinaa ei kirjoittanut Uimonen vaan H.C. Andersen. Se kertoi keisarista, joka väitti kivenkovaan kulkevansa hienoissa vaatteissa, vaikka muut näkivät hänen olevan alasti. Sitä tarinaa ei tosin kutsuttu ei-vaalikirjaksi vaan saduksi." Minulla ei ole harmainta aavistusta, miksi Ylläpito on poistanut Juankosken keskustan virallisen äänen kommentin VAPAAsta. Oma havaintoni on sellainen, että virallinen ääni on ollut yksi asiallisimpia kommentaattoreita VAPAAssa, vaikka emme ole olleetkaan asioista usein samaa mieltä. Tästä syystä minun on vaikea ymmärtää, miksi keskustan virallinen ääni on näköjään loukkaantunut ylläpidon toimien johdosta. Minusta Juankosken keskustan virallisen äänen on kuitenkin turha loukkaantua, jos Ylläpito on katsonut jonkun kommentin lähteneen vähän lapasesta. Ymmärrän kyllä, että Ylläpidon diskaus saattaa ottaa kupoliin varsinkin silloin, kun on pitkään miettinyt kommenttiaan. Minullekin on näitä silloin tällöin sattunut, mutta onneksi ei kuitenkaan liiaksi asti, joten olen jatkanut jorinoitani ja osaltani pyrkinyt pitämään kriittistä asiapitoista keskustelua yllä. Tiedän sen, että kritiikkini ei kaikkia miellytä, mutta se ei olekaan tarkoitukseni. Sen tässä on havainnut, että kun asettaa omat mielipiteensä avoimesti esille, niin rakkikoiria löytyy kyllä lahkeisiin välittömästi. Kaikkein pahiten ottaa päähän se, että jotkut trollit lähtee sitten jopa joidenkin nimimerkkieni avulla loukkaamaan täysin viattomia ihmisiä. Neiti-ihmisillä on tapana loukkaantua milloin mistäkin asiasta. Toivottavasti keskustan virallinen ääni ei osoittaudu neiti-ihmiseksi ja rohkenee, mennä selvittämään sanasodan miehekkäästi Moro Pekan kanssa Masan Teekki-konsernin kahvilaan. Kahvilassa virallinen ääni ja Moro Pekka sekä Masa voisivat sitten keskustella, mitä hyvää ja pahaa kepuloisten vuosikymmeniä vallinnut ylivalta on tuonut Juankoskelle. Masa näkyy valittavan sitä, että kahvilassa on nykyään hieman hiljaista, kun Muuruvedellä on kepuloisia yli 60%:a. Hiljaisuus johtunee siitä, että Muuruveden kepuloiset eivät nykyään enää jouda kahviloissa istumaan, kun joutuvat koko ajan täyttämään maataloustukilomakkeitaan. Kepuloisten itkuvirsien jatkuva valitushan on kyllä kuultu Arkadian mäellä asti ja apua on tullut reippaasti: "Tääl istun mä tunkiolla ja synkkänä katselen. Vaikka paremmaksi kaikki muutuu, niin silti hyväksi ei milloinkkan" Hirttoköysissä roikkuvien muiden rehellisten pk-yrittäjien hiljaiselle nyyhkytykselle Terra Sipilän "Suomi kuntoon" hankkeessa ei kuitenkaan korvaa loksauteta, koske pk-yrityksissä ei ole kysymys kepuloisten kärkihankkeista kuten Terrafame ja monet innovatiiviset tuulivoimalaprojektit. Minulla itselläni on kahviloista erittäin paljon hyviä muistoja 1950-luvulta, kun naapurissamme oli Pyhäsalmella Kahvila Pirtti, jota piti parhaan kaverini äiti, jonka perheellä oli myös maatila. Muistan sen hyvin, että kahvila oli aina tupaten täynnä. Asiakkaat tulivat hevosilla ja kahvilasta kantautui kauas joka päivä Tiikerihai aamusta iltaan. Poikaporukalla kahvilassa istuttiin joka päivä, juotiin mehua ja pelattiin pajatsoa. Alkoholitarjoilua ei ollut, mutta niitä lihavia Olvin pilsneripulloja meni Kahvilassa korikaupalla päivittäin. Siitä huolimatta mitään rettelöitä ei Pirtin Kahvilassa ollut koskaan. Lohileipiä ei ollut tarjolla, mutta kotona paistettuja munkkeja meni sitäkin enemmän. Minkäänlaista samanlaista eväshävikkiä kuin on nykyään esim. ABC-asemilla en silloin myöskään havainnut. Kyllä minusta Juankosken keskustan virallinen ääni voisi sen nyt Masan kahvilassa tunnustaa, että aika pahoja virheitä tuli Juankoskellakin tehtyä, kun yksi Pohjois-Savon vauraimmista kunnista kepuloisten toimesta tuhottiin maan tasalla. Toivotan kuitenkin rauhallista kahvihetkeä Masan kahvilassa. Toivottavasti itsekin pääsen pian mukaan tällaiseen neuvonpitoon. Hyvässä seurassa on aina kiva parantaa maailmaa. Parhaat terveiset Juankosken keskustan viralliselle äänelle ja muille Masan kahvilan asiakkaille! |
||