Keskustelu

eeroBerliini 20185.8.2018 9.12
Ylen uutinen klo 8.28 tänään esittelee suomen mitalitoivot EM kisoissa.

Liitto on asettanut tavoitteeksi 3 mitalia.
Nyt kun verrataan urheilijoitten kauden ennätyksiä, vain kävelijä Aku Partasen kauden tulos edellyttäisi jopa mitalia.

Ylen artikkelin mukaan kaikki muut urheilijamme ovat tilastotuloksissaan kolmen kärjen ulkopuolella.

Kilpailu on kilpailua, mitä tahansa voip tapahtua. Ennakkosuosikit epäonnistuvat ja sitäkautta yllätyksille on mahdollisuuksia.

Mut tilastojen valossa kaikkien suomalaisurheilijoitten tarvis parantaa ennätyksiään roimasti, saavuttaakseen EM mitalin.
Ylen artikkelista ilmenee koko EM joukkueen kauden tilastotiedot sijoituksina kärkeen nähden.

Nämäkin kilpailut maksaa melko paljon euroja yleisurheiluliitolle.
Asioita voip spekuloida kantilta toiselle, mut minua hämmästytti seikka, et kisoihin lähetetään urheilijoita, asumaan Berliiniin kolmeks viikkoa tilastotuloksilla jotka ovat 20 sijan huonommalla puolella ???

Okei ! Voidaanhan asiaa spekuloida sitenkin, et urheilija tarvii kokemuksia isoista kisoista.
Mut toisalta, jos urheilija on tilastoissa sijoilla +40 ynnämuut, onko järkevää rahankäyttöä viedä ko. urheilija asumaan Berliiniin 3 viikkoa ??
Hänenkin asumiskustannukset vois käyttää järkevämmin hänen valmennukseen suomessa.

Nämä on niitä ikuisuuskysymyksiä, joihin ei löydy yhtäkään selkeää vastausta.
Toisaalta myös media luo paineita turhilla ennakko-odotuksillaan runsaasta mitalisaaliista.
Sittenku kisojen jälkeen ynnätään, mitä sieltä tuli ja senjälkeen aletaan arvostella kilpailijoita pettymyksen tuottajina.
Ei aina onnistu laulaa Eino Grön.
Se ei ole oikein kilpailijoita kohtaan.

Jospa sieltä jotakin tuomisia on kilpailijoilla, ainakin kokemusta, se on satavarmaa.

alan kolmas miesRe: Berliini 20185.8.2018 22.50
Berliinin osalta olisin nostanut esiin Lappeenrannan Kauriin eli Alisa Vainion kohtelun Urheiluliiton valinnoissa.

Alisa juoksi viimeisessä näytössään vain kahden sekunnin päähän 10 tonnilla liiton asettamasta rajasta. Kysymys oli siis ehkä vain 20 metristä 10 000 metrin juoksussa.

Alisalle oli hommattu ns. jänis, jonka piti avittaa Alisa tavoiteaikaan.

Alisalle hommattu jänis eli Laura Manninen jaksoi juosta kaksi ja puoli kierrosta eli vain vaivaisen kilometrin Alisan jäniksenä ja hyytyi sitten täysin.

En halua moittia Laura Mannista, mutta Lauran parhaat ajat lienee jo takana päin, vaikka on vielä vanhemmalla iällä innostunut pitkän matkan juoksuun.

Tämän vuoden Kalevan Kisoissa Lauralle tuli 10 000 metrillä hopeaa, mutta muutoin Lauraa pidetään IT-asiantuntijana, joka aloitti juoksun ja tavoitteellisen harjoittelun vasta yli 30-vuotiaana ilman aiempaa urheilutaustaa.

Alisa raukka taas joutui siis heikosti järjestetyssä testissä juoksemaan 9 kilometriä yksinään vastatuuleen ja jäi vain noin 20 metriä tavaiteajasta.

Tämmöistä tumpelointia ei voi tapahtua missään muualla kuin Suomessa.

On selvää, että Alisa ei varmasti olisi voittanut Berliinissä, mutta hän olisi varmasti saanut myös arvokkaan kokemuksen ja nähnyt senkin, mitä vaaditaan, kun juostaan mitaleja arvokilpailuissa.

Toisaalta Berliinin matka Alisalle ei varmasti olisi kaatanut Urheiluliiton talouttakaan.

Nythän näyttää siltä, että Alisa on taas juosta pyräyttänyt 5000 metriä ja paransi heti omaa ennätystään peräti 20 sekunnilla.

Camilla Richardssonkin (joka valittiin Berliiniin, mutta loukkaantui), olisi ollut Alisan kynsissä pelkkää paperia.

Iltalehti raportoi seuraavastI:

"Marraskuussa 21 vuotta täyttävän Vainion soolona juoksema voittoaika 15.51,94 on lähes seitsemän sekuntia parempi kuin Camilla Richardssonin nimissä ollut edellinen kärkinoteeraus."

Kun katsoo Alisan kaunista ja vaivatonta juoksutyyliä, niin jo maallikko näkee, että Alisa on todellinen lahjakkuus ja ilmeisen täysipäinen urheilija.

Alisan askelissa on jotain samaa lennokkuutta ja vaivattomuuta kuin oli aikoinaan Sulkavan Ari Paunosessa.

Ari saattoi kuitenkin juosta jalat altaan. En tiedä. Luulen, että Arilta puuttui asianmukainen Urheiluliiton tuki.

Arin täytettyä keväällä 2018 60v Ari paljastaakin, että vuonna 1977 hän harjoitteli niin pajon, että ajautui ylikuntoon, eikä sitten hänelle annettu tarvittavaa ohjausta.

Ainoa ohjaus oli, että urheilujohtajat alkoivat puhua, että Arin parhaat vuodet ovat takana päin. Nuori mies oli siis johtajien mielestä jo menneen talven lumia.

Maallikkokin ymmärtää, että tällainen on huonointa mahdollista lahjakkaan urheilijan tukea.

Vähän vastaavaa on jo mediassa puhuttu myös Lappeenrannan Kauriista eli Alisa Vainiosta, kun hänkin oli joutunut pahaan sairastelukierteeseen, eikä tossu lentänyt entiseen malliin. Vähän sama on tilanne ollut myös Oskari Mörön kohdalla.

Meillä on vain harvoin Alisan ja Arin tapaisten juoksijoiden geenien perusteella hyviä juoksijoita kuten Lasse Viren, Pekka Vasala, Oskari Möro ja muutamat muut.

Heille tulisi Urheiluliitonkin puolesta turvata mahdollisimman hyvä sekä henkinen, terveydellinen ja taloudellinen tuki ja kannustus, jotta ilmeinen lahjakkuus saadaan puhkeamaan kukkaan.

Mieleen tule myös Ronssi Ruuskasen kohtalo.

Ronssinkin piti aikoinaan valittaa muistaakseni Urheiluliiton tai Olympiakomiten osallistumispäätöksestä, vaikka valinnan jälkeen on käynyt selväksi, että Ronssi on Suomen varmin keihäänheittäjä ja terveenä ollessaan heittää myös voittoon tarvittavat metrit.

Tilastoilla ei kilpailuja voiteta. Kilpailut voittaa se, jolla kilpailussa on kaikkein kovin kunto ja voiton tahto. Tämä on hyvin yksinkertainen asia.

Turisteja (edes Urheiluliiton johtajia tai ministereitä) ei kannata lähettää arvokilpailuihin, mutta nuorille nouseville kyvyille kansainvälinen kokemus on täysin välttämätöntä.

Sillä tavoin voidaan säästää lahjattomien urhelijoiden turhassa valmentamisessa ilmeisesti miljoonia euroja.

alan kolmas miesRe: Berliini 20188.8.2018 2.04
Saksa on paska maa. Se nähtiin taas.

Vai onko siitä nyt kysymys?

Iltalehti raportoi tänään varmoista mitaliehdokkaista eli kävelijöistä seuraavasti:

"Kaikki kolme Suomen mieskävelijää oksentelivat kesken viidenkympin kisan.

Aku Partanen ja Aleksi Ojala saivat lämpöhalvauksen ja joutuivat keskeyttämään.

Jarkko Kinnunen välttyi lämpöhalvaukselta, sillä hänen ruumiinlämpönsä oli kisan jälkeen normaali.

Muistelen, että hikoilun avulla ihmisen elimistö pyrkii myös laskemaan ihmisen lämpötilaa.

Koska Partanen ja Ojala ovat saaneet lämpöhalvauksen, niin voisi ajatella, että kyseiset herrat eivät ole helteelläkään kyenneet tuottamaan tarpeeksi hikeä.

Tämä taas voi selittyä sillä, että ns. urheilujuoma on sopimaton juoma, koska se ei näköjään imeydy mahasta, josta taas voi seurata se, että hikeä ei yksinkertaisesti kehity riittävästi kovallakaan helteellä. Puhumattakaan vielä rasitustilasta.

Suomen kävelymaajoukkueen päävalmentaja Jani Lehtinen oli äimänkäkenä joukkueensa ongelmista."

Moukarimiehillä ei ollut myöskään mitään asiaa loppukilpailuhin.

Naisten seipäässäkin Minna Nikkanen ja Vilma Murto jäivät kymmeniä senttejä normaalitasoistaan.

Ainoat positiiviset urheilijat ovat toistaiseksi olleet estejuoksija Topi Raitanen ja juoksijat Arttu Vattulainen ja Sara Kuivisto.

Topikin on harjoitellut estejuoksua vasta vain pari vuotta ja Artunkin kohdalla näkyi selvästi vahva usko menestykseen.

Sarallekin jäi runnsaasti hampaankoloon 800 metriltä vielä 1500 metriä varten. Saralle taisi tulla taktiikkavirhe, ei voimien loppuminen.

Eniten minua ihmetyttää, mikä Suomen kävelijöillä on suolistossa vikana, kun "urheilujuoma" ei tunnu imeytyvän vatsasta lihaksiin.

Jarkko Kinnusellakin oli jalkojen lihakset aivan voimattomat maaliin tultua. Vietiin suoraan tiputukseen.

Muistelen, että Lätsä Pekkakaan ei koskaan saanut lämpöhalvausta, kun käytti suunnistajien lätsää aina juostessaan. Lasse Viren tai Julma Juha eivät muistaakseni taas käyttäneet mitään hattuja.

Muistelen, että Vallu Kononenkin oksenteli aikoinaan kisoissa ja taisi olla muutakin asiaa tien poskeen kesken kisojen.

Herääkin kysymys, miksi muiden maiden kävelijät eivät tunnu oksentelevan samaan tahtiin kuin meikäläiset kävelijät?

Englannin pyöräilykisoissa Laura Lepistökin sai astmakohtauksen ja joutui lopettamaan kesken kisan. Laurankin piti olla ihan mitaliehdokas.

Alkaa vähän tuntua, että meidän urheilulääkärit eivät taida olla ihan muiden huippumaiden tasolla.

Kun kävelijöillä tuntuu olevan aina ns. urheilujuoman imeytymisongelma, niin voisi olla viisaampaa juoda pelkästään vettä. Tunnetusti vesi imeytyy erittäin hyvin kaikkiin soluihin.

Olisi varmaan hyvä, jos meillä olisi tuossa urheilulääketieteessä myös ainakin jonkin verran poikkitieteellistä tutkimustakin mukana.

Minä muistelen, että noiden suomalaisten painijoiden kanssa on myös ollut aiemmin ongelmia, kun ovat joutuneet epäsopivien painorajojen vuoksi pudottamaan painoansa kilokaupalla.

Painon pudotushan lienee tapahtunut painijoilla lähinnä hikoilemalla saunassa.

Kun sitten painijat ovat menneet molskille, niin on yllättäen huomattu, että voimat olivat kokonaan kadonneet lihaksista, kun vesi oli tuntikausia saunoessa haihdutettu lihaksista.

Minusta on melko noloa, jos Suomesta lähetetään urheiljoita ulkomaisiin arvokilpailuihin, jos jo lähtöviivoilla voidaan todeta, että jalat on setsuurilla ja mahassa loiskii pari kolme litraa ns. urheilujuomaa, joka ei imeydy.

Minusta äskettäin elinikäisestä toimitsijakiellosta vapautunut Kari-Pekka Kyrökin on todennut, että meillä yleisurheiluvalmennus ei ole lähelläkään sitä ammattimaista tasoa, joka meillä jo nykyään on hiihdossakin.

Olisi korkea aika lääketieteellisesti selvittää, miksi suomalainen urheilija ei pärjää, kun esim. Norjassakin on 400 metrillä ihmejuoksija Karsten Warholm.

eeroRe: Berliini 20188.8.2018 21.40
Näinhänse on jo nähty ensalkuun, kuinka kaikki toivomme epäonnistuvat toinen toisensa jälkeen.

Ainua todella positiivinen on ollut Kristiina Mäkelä. Het enshypyllä finaaliin.
Toinen yllättäjä, no, ei ehkä yllätäjä, jopa odotettu menestyjä Topi Raitanen.

On havaittavissa seikka, et kokemattomat kilpailijat sortuvat ylisuorittamiseen.

Vaikkakin jo kokeneemmatkin kilpailijat sortuvat jos johonkinmoisiin ongelmiin.

En olis uskonut, et Minna Nikkanenkin, isoja kisoja kokeneena jäi karsintoihin. Kilpakumppaninsa Vilma Murron tilanteen ymmärtää. Terveysongelmien vaivaava vajaa kausi takana. Ei voi odottaakaan huippusuoritusta.
Vilma on vielä nuori, elämä ja huippu-ura on vielä edessäpäin.

Suomalaisethan perustavat ennakko-odotukset meidän perinteiseen menestyslajiin. Keihäänheittoon.
Ykkösnimi Pitkämäen poisjäännin myötä ennakko-odotukset kohdistuivat tulokkaaseen, Helanderiin, syystä, et luottokiehäsmiehemme meijän maakunnan Ruuskaseen, odotukset oli epävarmat hänen terveysongelmien vuoksi.
Mut kuinka kävikään ??

Kokematon Helander sortui ennakkopaineesiin, eikä pää kestänyt.
Meijänmaakunnan Antti kuitenkin selvitti tiensä finaaliin.

Nyt kun keihään karsinnat on käyty läpi, sakasalaiset ovat osoittaneet vahvuutensa, lienee jo kaikille selvää, et meidän suomalaisten kuninkuuslajista ei ole enää odotettavissa mitään muita sijoituksia, kuin ynnämuut.

Tähänmessä käydyissä loppukilpailuissa suomalaisurheilijoitten parhaimmat sijoitukset ovat seivästyttö Minna Nikkasen sijoitus 13 ja kävelijäTiia Kuikka, samoin sija 13.

Taitaa Kristiina Helander jäädä ainoaks toivoksemme mitalista.

Raitasen Topilla on monta varteenotettavaa kanssakilpailijaa.
Ehkäpä hän on se suomalaisyllättäjä .

alan kolmas miesRe: Berliini 20189.8.2018 1.51
Minulla on kovin saman suuntaiset ajatukset kuin Eerolla.

Fake News eli Valta Media hehkutti vähän turhaan taas nuorta Oliver Helanderia oikeastaan koko kesän.

Nuori poika meni kipsiin. Eihän käsipalloilija ole keihäänheittäjä.

Berliinin haastatteluissa ja jo aiemminkin oli nähtävissä, että Oliverilta puuttuu särmää.

Keihäsmiehellä pitää olla särmää. Oliverille sitä voi tulla iän myötä, mutta pitää kasvaa voittajaksi.

Antilla on särmää, mutta pitäis saada keppi lentämään himpun verran korkeammalle. Käsi näyttää kyllä kestävän. Antillakin on kovat paineet näyttää. Ottaisi vain rennosti, eikä yrittäisi liikaa.

Röhlilläkin oli alku hankala, mutta muuten sakemannit vienee koko potin. Sen verran iloisia poikia ovat.

Kyllä tässä alkaa olla Berliinin pelit jo pelattu.

Raitasen Topi juoksi ihmeen keppoisesti alkuerässä. Jos vielä leikkaisi vauhtia hidastavat viikset, niin saattaa päästä palkintopallille.

Toinen toivomme on Kristiina Mäkelä. Hänellä tuntuu olevan tällä hetkellä myös pää ja jalat kunnossa.

Minulla on vähän sellaista hytinää, että kolmiloikkaaja Lipasen särmä on vielä hakusessa.

Summa summarum:
Peukut pystyyn Berliinissä seuraaville:
- Kristiina Mäkelä (kolmiloikka)
- Topi Raitanen (3000 m esteet)
- Ronssi Ruuskanen (keihäs)

Berliinin kisojen jälkeen olisi hyvä suorittaa Suomen yleisurheilun perinpohjainen syväanalyysi ja kehitysseminaari, jossa voisi olla kuultavana ainakin seuraavat henkilöt:

- Timo Ritakallio (olympiakomitean uusi puh. johtaja, ei poliitikko)
- Mika Lehtimäki (huippu-urheiluyksikön, tilastomies, valmentaja, uusi pomo)
- Nitti Nuuttila (legendaarinen valmentaja pomo)
- Into Turvanen (Nitin kollega varmentajaguru)
- Ari-Pekka Kyrö (valmentaja jumalan armosta)
- Tuomo Karila (ent. painija, lääkäri)
- Ben Furman (ratkaisukeskeinen psykiatri, kansainvälisesti arvostettu tohtori)

Olisi hyvä, että seminaarissa olisi kuulijoina myös kärkiurheilijat ta tulevaisuuden toivot.

Seminaareista ei ole hyötyä, jos siellä vain johtajat keskenään seurustelee ja juovat kahvia. Täytyisi kuunnella urheilijoitakin.

Tokion Olympialaisiin pitää asettaa tavoitteeksi 10 mitalia. Ritakallio hoitakoon rahat urheilijoille.

Rion Olympialaisissa 2016 Suomi oli viimeinen Pohjoismaista mitaleissa (kulta, hopea, pronssi, yhteensä):

- Ruotsi: 2_6_3 = Yhteensä 11
- Norja: 0_0_4 = Yhteensä 4
- Suomi: 0_0_1 = Yhteensä 1

Tällaista häpeätä ei kukaan enää kestä.

Veikkausvaroilla ei voida nousta urheilussa huipulle.

Kuten Lehtimäki ja Kyrö ovat todenneet, tarvitaan ammattimaista valmennusta, ei mitään nuoriso-ohjaajia ja harrastelijavalmentajia.

Tapio Korjuksenkin kehittämät keihäskatapultit on syytä heittää jo romukoppaan. Simulointia katsomalla ei keihäs lennä. Täytyy itse heittää.

Liiallinen tieteellisyys tappaa urheijoiden särmän kehittymisen. Järkevä harjoittelu ja voitontahto ovat a ja o.

Juankosken keskustan virallinen äänikin on todennut jo monta kertaa, että moukarinheitossakin mitta ratkaisee, ei se missä kulmassa leka lentää.

Juankosken keskustan virallinen ääniRe: Berliini 20189.8.2018 8.32
Muistelen, että amerikkalainen uimari Michael Phelps otti joissakin olympialaisissa 8 mitallia. Näistä 6 kultaista.
Jokaisessa lajissa hän joutui uimaan alkuerät, välierät ja finaalin. Startteja jokaiselle kisapäivälle kertyi useita. Monesti lepotauko jäi todella lyhyeksi.

Tämä tuli vain mieleen, kun seurasin Ari-Pekka Liukkosen haastattelua äsken uutisissa. Ari-Pekka oli selviytynyt finaaliin 50 metrin uinnissa uimalla välierissä alle 22 sekunnin.
Haastattelussa Liukkonen piti hyvänä, että hänelle jää tämän kovan välieräuinnin jälkeen kokonainen vapaa vuorokausi toipumiseen.

Ihmiset ovat yksilöitä ja ominaisuuksissa on eroja.

Oman harjoituspäiväkirjani mukaan ole heittänyt moukaria toukokuun alusta tähän päivään kaikkiaan 46 päivänä. Jokaisena harjoituspäivänä heittoja on tullut useita ja lekan olen hakenut aina itse. Yhteen heittoon on mennyt monta minuuttia. Kovan rasituksen vuoksi marjatkin ovat jääneet poimimatta. Miten lienee Liukkosella?

eeroRe: Berliini 201813.8.2018 20.55
Summa summarum.

Kuten jo avauksessani ennustin, näistä kisoista ei ollu juurikaan odotettavissa yhtikäs mitään.

Nyt ko. kisat ovat finaalissa, voip herrat yuliitossa selitellä aamusta iltaan saakka.
Kuten jo monet aiemmin suomalaiset urheilussa menestyneet urheilijat ovat jo antaneet vuosien ajan jopa kärkästäkin kritiikkiä suomen urheilujohtoa kohtaan, kuitenkaan se ei vielä ole edelleenkään johanut yhtikäs mihinkään radikaalimpaan remonttiin suomen urheilujohdossa.

Suomessa valmennusjohto tuijottaa fanaattisesti testituloksiin, jotka eivät millään muotoa perustu urheilijoitten kilpailusuorituskykyyn.

Ei kilpailijoitten suorituskyky enemmältikään kohene pelaamalla virtuaalisia harjoitusmenetelmiä.
Harjoituksiissa katsotaan vidoita, kuinka sinä juoksit viime treeneissä, taikka hyppäsit viime kisoissa

Yleisurheiluvalmennuksessa tarvis päästä kiinni niihin tosiasioihin, joita esim. 90 luvulla mäkihyppyvalmentaja Kojonkoski yritti luoda suomalaiseen urheiluvalmennukseen.

Poiketaan yleisurheiusta senverran, et yksi suomalaisen sisun perusurheilijan esimerkki on ollu jo edesmenny hiihtäjäkarpaasi Mika Myllylä.

Tästä vois tänpäivän urheilijatkin ottaa esimerkkejä siitä, et ei euroopan huipulle päästä pelaamalla pleikkaria.

Tarvii lähteä juoksemaan suohon.
Se on sitä oikeata peruskuntoharjoittelua.

Mikasta ja monista muistakin 80-90 luvun suomalaisista menentysurheilijoista tarvis ottaa esimerkkiä.

Tarvis ottaa käyttöön legendaarisen
Into Turvasen valmennusmenetelmät.

Eipä juurikaan ole mairittelevaa suomen urheilujohdon ennen Berliinin kisoja asettamat tavoitteet.
3-4 mitalia ja lisäksi useita pistesijoja.

Olihanse jo tilastojen valoissa nähtävillä, et tähän tavoitteeseen ei ole olemassa pienintäkään realistisista mahdollisuutta.

Ainoa positiivinen yllätys näissä Berliinin EM kisoissa oli suomalaisurheilijoitten osalta miesten pikaviestijoukkueen menestys.
Nuoret kundit pääsivät tavoitteenseensaansa.

Jopa oli vaikea sana.

Jo ensimmäinen tavoite, suomen ennätys ja toinen tavoite finaalipaikka,
Se finaalipaikka tuli kuitenkin sitten Puolan virheen vuoksi.

Välierissä uusi SE ja finaalissa jälleen parannus ennätykseen.

Näitä yllätyksiä suomen urheilijajoukkue olisi tavinnut, mut kun ei onnistu, niin ei onnistu.

Surkea pettymys suomalaiselle yleisurheilulle.

alan kolmas miesRe: Berliini 201814.8.2018 1.29
Niinhän siinä kävi, että Ronssi Ruuskanen oli toipilaanakin paras suomalainen yleisurheilija Berliinissä.

Suomen valtamedia (fake news) hehkutti melkein koko kesän, että Nooralotta Neziri on mitaliainesta, mutta minä havaitsin jo Kalevan Kisoissa, että Nooralotalla on väärä asenne.

Kalevan Kisoissahan Nooralotta silminnähdenkin varasti, mutta sitten alkoi selittelemään, että lähetyslaitteissa oli vikaa.

Varastuksesta huolimatta Nooralotta kuin muina miehinä vain jatkoi kilpailemista kuin konsanaan Usain Bolt.

Nyt Berliinissä Nooralotta hävisi finaalipaikan parilla tuhannesosalla. Kilpailun jälkeen Nooralotta ei taaskaan voinut hyväksyä, että hän maalikameran mukaan hävisi 5 sentillä finaalipaikan.

Nooralotalla oli ongelmia jo viime kesänä, kun juoksu ei kulkenut alkuunkaan. Nyt Berliinin jälkeen Nooralotta sanoi olleensa edellisenä kesänä "ylikunnossa".

Minusta tämä tapaus Nooralotta kertoo hyvin selvästi, missä vika on Suomen urheilussa. Kysymyksessä on valtamedian (fake news) luoma laajalle levinnyt asennevamma, joka näkyy kautta koko Suomen urheilukentän.

Valtamedia haluaa tehdä keskinkertaisuuksista maailman tähtiä. Tällainen tähti on esimerkiksi nyrkkeilijä Robbe Helenius, joka Olavinlinnassa voitti, mutta yleisö buuasi tuomion johdosta.

Huolestuttavaa on myös, että Suomen paras urheilija on Leo-Pekka Tähti, kun paraurheilijoita on maailmassa vain kourallinen verrattuna muihin urheilijoihin.

Tällä arviollani en halua aliarvioida Leo-Pekan suorituksia, mutta paraurheilu ei taistele samalla viivalla terveiden kanssa.

Leo-Pekan suurten saavutusten selän taakse menemällä Suomen urheilujohtajat ja myös urheilijat saavat täysin väärän käsityksen Suomen urheilun todellisesta nykytilasta.

Vähän sama meillä alkaa taas kohta jääkiekossa ja koripalossa. Joka ikinen aamu YLE:n uutisissa raportoidaan, onko Patrik Laine ampunut vakiopaikaltaan taas maalin tai Lauri Markkanen heittänyt muutaman korin Amerikan ehkä heikoimmassa koripallojoukkueessa.

Tiettävästi Teemu Selännettä ja Jari Kurria on valtamedian tietojen mukaan jo kosiskeltu Sotshin jääkiekko-otteluun, johon myös Sauli Niinistön ja Vladimir Putinin on määrä osallistua.

Presidentin kanslia ei ole vielä vahvistanut huhua, mutta Jari Kurri on kuullut jostain Sotshin jääkiekko-ottelusta.

Jo aiemmin totesin, että Berliinissä tulee menemään päin persettä ja sen vuoksi on syytä järjestää kaikkien aikojen heikoimmin menneiden kisojen jälkeen seminaari, jossa esitetään Suomen urheilun nykytilasta syväanalyysi ja asetetaan uudet tavoitteet Tokiota varten.

Johdossa on vika, jos virta ei kulje.

Ystäväni Eero tuossa yllä mainitsee, että olisi hyvä kysyä neuvoa valmentajaguru Into Turvaselta, jonka ollessa valmennuksen ruorissa 1970-luvulla Suomessa tehtiin ihmeitä ja Suomen urheiluun monia legendaarisia voittajia.

Minä voin hyvin sydämin yhtyä tähän käsitykseen, kun keskikoulun 5. luokalla sain olla Inton ohjauksessa.

Sillon Into tuli Pyhäsalmen oppikouluun voimisteluopettajaksi muistaakseni Sonkajärveltä. Muutos entisiin veteliin ns. "voimisteluopettajiin" oli järkyttävän suuri.

Ensimmäisen voimistelutunnin jälkeen kukaan meistä ei enää seuraavana päivänä pystynyt laskeutumaan portaita alas, kun jalat olivat voimisteluliikkeistä aivan jäykkinä ilmeisesti maitohapoilla.

Arvaahan sen, kun ei koskaan ollut itseään rasittanut oikeastaan yhtään. Punnerruksiakin Into määräsi heti kärkeen 50 kpl.
Jääkiekossakin Into ohjasi minut oikealle tielle.

Minulle oli päässyt muodostumaan päähän myös sellainen uskomus, että olen jääkiekossa kylän paras pelaaja. Se täytyy kyllä sanoa, että harjoittelin todella paljon ja tavoitteena olikin olla kylän paras. Mistään NHL:stä en haa vaillut, vaikka tiesin kaikki legendaariset NHL:n huippukiekkoilijat.

Kun sitten Into katseli minun jääkiekkokiemuroita voimistelutunnilla, niin hän totesi, että tuo tyyli ei sovi jääkiekkoilijalle. Sinähän pyörit kuin kaunoluistelija.

Silloin tajusin, että jääkiekko ei ole minulle sopiva laji. Lopetin jääkiekon peluun siihen paikkaan ja keskityin muihin harrastuksiin.

Tein oikean ratkaisun, koska nykyään jääkiekko onkin muuttunut hyvin väkivaltaiseksi lajiksi. Mutta rahaahan jääkiekossa pyörii nykyään aivan toisella tyylillä kuin yleisurheilussa.

Väittäisin edelleen, että meillä urheilun valmentaminen on viety aivan liian tieteelliseksi ja olen havainnut, että monet valmentajat mm. keihäässä videokuvaavat heittäjiä ahkerasti. Samanlaista videokuvaamista en ole havainnut esim. saksalaisten keihäsvalmentajien harrastavan. Enemmänkin antavat henkistä tukea, kuten tekee myös Tshekin Jan Zelezny.

Kuten Eero yllä mainitsee, meillä urheiluvalmennus näyttää menneen pelien pelaamiseksi ja testitulosten tarkkailuksi.

Ainoa keino mitata kansainvälistä kuntoa, on kuitenkin mennä samalle viivalle muiden maiden urheilijoiden kanssa. Kyllä siinä pitäisi nähdä, kuinka monta kymmentä metriä esim. suomalainen juoksija jää esim. 400 metrillä, kun juoksee vaikka Norjan Karsten Warholmin kanssa kilpaa.

Sitten voisi maaliintulon jälkeen vielä kysyä, miten Karsten mahtaa harjoitella? Juoko Karsten paljon maitoa tai urheilujuomaa, joka ainakaan Suomen kävelijöillä ei tunnu imeytyvän lainkaan lihaksiin lämpimällä ilmalla.

Keihäänheitossa taas Thomas Röhler on havainnut, että keihäänheittäjän ei tarvitse olla painonnostaja, koska kysymys on taitolajista, siis oman kehon ja välineen hallinnasta.

Monien nuorienkin suomalaisten urheilijoiden kohdalla panin merkille myös jonkin sorttista ylipainoa, mitä taas en havainnut muiden maiden huippujen kohdalla: ruotsalainen seivässensaatio Armand Duplantis, Norjan Jakob Ingebrigtsen ja veljet, Belgian Borléen veljekset, naisten kiekossa Sandra Perkovic ja monet monet muut.

Edelleen olen sitä mieltä, että SUL:in olisi pitänyt lähettää Berliiniin opintomatkalle myös Lappeenrannan Kauris tai Gaselli Alisa Vainio.

Jorma Kemppaisen höpinät siitä, että Alisan kohdalla tehtiin oikea päätös, oli taas kerran täysin väärä päätös. Alisahan on jo muistaakseni täyttänyt 22 vuotta. Ruotsin Duplantiskin on vain 18 v. ja Norjan Jakob 17 vuotta ja peräti kaksoismestari.

Vaikka Jorma Kemppainen ei aio erota, niin kansallisen edun nimissä Kemppaisen on syytä pyytää eroa välittömästi.

Kemppainen näyttää olevan vain järjestöjyrä, ei oikea valmentaja tai valmennuksen johtaja.

Wikipediasta tarkistin, millä eväillä Kemppainen on SUL:in valmennuksen johtaja. Netistä löytyy sellainen tieto, että Jorma Kemppainen edusti aktiiviaikoinaan Jyväskylän Kenttäurheilijoita ja oli pikajuoksija, joka "viiletti etusuoran 100 m aikaan 10.86".

Sen verran tiedetään Kemppaisesta.

1960-1970 luvuilla Suomessa oli runsain mitoin hyviä pikajuoksijoita, joista voi mainita vaikka pari seuraavaa malliksi. Heilläkin on aivan ylivoimaiset näytöt verrattuna kemppaisen kokemuksen.

Tainionkosken "Sfinksi" Ossi Karttunen oli kova luu vuosina 1966-1978 kaikilla pikamatkoilla 100-400 m:

 100 m: 10.53
 200 m: 20.50
 400 m: 45.87

Ossi oli TUL:in miehiä ja juoksi aina risaisessa vaaleanpunaisessa paidassa.

Naisten puolelta mieleen on jäänyt erityisesti maailman nopein nainen vuonna 1973 eli Mona Lisa Pursiainen (os. Strandvall), joka oli kova luu myös kaikilla pikamatkoilla 100-400 m:

 100 m: 11.00
 200 m: 22.39
 400 m: 51.27

Surullisesti Mona Lisa kuoli nuorena syöpään vuonna 2000.

Paitsi, että Mona Lisa oli nopea, hän oli myös todellinen kaunotar. Mona Lisahan esiintyi myös Suomi-Ruotsi maaotteluissa 43 kertaa vuosina 1966-1978. Harvoin näkee Mona Lisan kaltaista naisurheilijaa, niin oli kaunista ja rentoa meno.

Ikuisesti jäi myös mieleen Pauli Nevalan kesä 1970, kun Pauli repäisi Suomi-Ruotsi maaottelussa Olympiastadionilla 92.64 m, eli kuuden sentin päähän Jorma Kinnusen silloisesta ME tuloksesta.

Enpä ole koskaan nähnyt keihään lentävän yhtä helpon näköisesti, kun se lähti Paulin kädestä. Ei ollut samanlaista syöksyä kuin on jäänyt tyylirikoksi Ronssi Ruuskaselle ja Tero Pitkämäelle.

Thomas Röhler ei myöskään syöksy mahalleen heittäessään.

Luulen, että sillä tyylillä voittaa monta metriä pituudessa mahalleen syöksyjiä. Saattaa olla, että tässä on keskeinen syy, miksi Ronssin heitot jää valitettavasti aina liian mataliksi ja nytkin vähän turhan lyhyiksi, mutta miehekäs esiintyminen kuitenkin Ronssilta Berliinissä.

Valtamedia oli jo veikkaillut, että Ronssi on menneen talven lumia, mutta eipäs ole....kohta alkaa taas sorastus. Ja tulee talven jälkeen uusi kesä ja kohta on edessä Tokio.

eeroRe: Berliini 201814.8.2018 5.40
Tuleva Tokio olympiaadi.

Paljon tarvii tapahtua suomalaisessa yleisurheilussa, et Tokion kisoissa saavutettaisiin menestystä, kultaa taikka kunniaa, kuten Jukka Kuoppamäki laulaa.
Edellisissä Tokion olymoialaisissa suomi saavutti 3 kultamitalia ja kaksi ronssia.

Yleisurheilulle niistä tuli siihenaikaan nähden varsin vaatimattomalla tuloksella Pauli Nevalan kulta 82,66

Ampujista Pentti Linnosvuo ja Väinö Markkanen voittivat myös kultamitalin.

Ronssia saavutti Purtsi Purhonen nyrkkeilyssä ja Hannu Rantakari telinevoimistelussa.

Ennenvanhaan hyvään aikaan urheilua oli tuloksissa sentit ja sekunnit.

Nykypäivänä on tullut mm. talviolympialaisiin lajeja, joitten klpailullista suoritusta mitataan vain tuomareitten silmän näkemysten mukaisesti.
Viittaan tässä lumilautailuun.
Suomi on saavuttanut tässä lajissa suurta kansainvälistä menestystä.
Ihmeellinen laji sinänsä. Menestyneet urheilijatkin antavat kommentteja, et ei me lähetä kilpailemaan, me lähetään vain pitämään hauskaa.

Varmaankin hamassa tulevaisuudessa vielä kilpaillaan pellehypyissä.

Kyllä perinteinen olympiaurheilu on näitten uusien marginaalilajien myötä menettämässä kasvonsa todelliseen urheiluun verrattuna.

SvetlxefNovyny27.10.2023 17.08
Novyny

DavidvppCoin5.11.2023 23.41
coin

SerzcdlNews10.11.2023 6.04
coin

VikisqsJournalist11.11.2023 4.11
urenrjrjkvnm

EldartdoNews16.11.2023 7.40
coin

ViktoriylmCinema20.11.2023 23.56
Cinema

VikisqcWriter25.11.2023 7.20
urenrjrjkvnm

spermaprinsessaRe: Berliini 201825.11.2023 18.27
Spermat mikroon ja pattereita esinahan alle !

VeronaidpWriter27.11.2023 0.03
urenrjrjkvnm

VikitdhWriter27.11.2023 3.30
urenrjrjkvnm

AllaxmuCinema6.12.2023 2.16
Cinema

AllaggyCinema9.12.2023 20.42
Cinema

AllathjCinema15.12.2023 3.33
Cinema

JuliaamlcNovosti16.12.2023 10.11
Novost

JuliaakrmNovosti19.12.2023 4.55
Novost

JuliaayzkWhere can I find the Administration of vapaajuankoski.ehdolla.fi ??3.1.2024 21.58
May I reach out to the Administration?
This concerns advertising on your site.
Thanks.

RenaticioJournalist5.1.2024 21.46
urenrjrjkvnm



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: