Keskustelu
| juristin alku | Laura Huhtasaaren ajojahdin vesiperä | 28.8.2018 12.17 |
| Kaleva lehti kertoi Laura Huhtasaaren gradun plagionista eilen seuraavasti: "Kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) pro gradu -työstä selvityksen tehnyt Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Patrik Scheinin arvioi, että Huhtasaaren tutkinnon perumista harkittaisiin vakavasti, jos opinnäytetyö olisi tuoreempi. Scheinin totesi selvityksessään, että opinnäytetyö sisältää sekä vilppiä että piittaamattomuudeksi hyvästä tieteellisestä käytännöstä luokiteltavia osioita." So what! Laura Huhtasaari on 15 vuotta sitten tehnyt Jyväskylän Yliopistossa kasvatustieteen gradun annettujen ohjeiden mukaisesti ja sikäläisen professorin ohjauksen alla. Joku innostunut, muistaakseni teekkariopiskelija oli nyt 15 vuotta gardun latimisen jälkeen selvittänyt plagiaattitutkimusohjelmalla, onko gradussa plagioituja kohtia. Nyt on havaittu, että plagioituja kohtia oli ns. tutkimusosiossa 80%, joka on tietysti paljon. Kukaan Lauran kirjoitelmia tutkinut "asiantuntija" ei kuitenkaan ole ajanut esim. lehdistöön selkokielistä tulostetta, josta voitaisiin todeta plagiointien taso tai määrä. Julkisuuteen on jo kerrottu, että Laura olisi jopa pilkulleen plagioinut joitakin asioita. Pilkkujen plagiointi ei minusta ole paha tieteellinen virhe tai ohjesääntöjen laiminlyönti. Tästäkin herää kysymys, onko plagioituihin osuuksiin laskettu mukaan välimerkit tai muut mahdolliset harakanvarpaat. Voi olla, että tarkemmassa julkisessa syynissä plagioitujen asioiden määrä saattaa laskea huomattavasti salaisessa tutkimuskammiossa tehdystä selvityksestä. Joka tapauksessa asia on jo kahteen kertaan tehdyn tutkimuksenkin mukaan vanhentunut. Koska tällainen ajojahti on kohdistettu muutoin täysin moitteettomaan naishenkilöön ja suoraselkäiseen kansanedustajaan ja jopa taannoiseen presidenttiehdokkaaseen, joka ei kuulu ns. poliittiseen eliittiin, niin nyt onkin syytä käsitellä tasapuolisuuden vuoksi samalla plagiointitarkistusohjelmalla myös kaikkien muiden suomalaisten tekemät gradut viiden viimeisen vuoden ajalta. Gradujen tarkastustoimintaa ei ole kuitenkaan syytä ulottaa sen kauemmaksi historiassa, koska plagiointisääntöjä rikkoneiden oppiarvoja ei voida hallinnollisesti enää peruuttaa. Tietysti Presidentti Sauli Niinistö voinee mahtikäskyllään nollifioida vanhempiakin oppiarvoja. Tosin olisi myös hyvä, että Presidentinkin tekemästä tutkielmasta saataisiin edes kopio Turun Yliopistoon, jotta sitä voitaisiin käyttää lähteenä ainakin vakavissa juridisissa oikeustapauksissa. Plagiointi on Suomen Yliopistoissa hyvinkin yleistä ja itsekin tiedän muutamia valitettavia plagiointitapauksia, joita ei kuitenkaan ole vastaavalla tavalla käsitelty kuin Laura Huhtasaaren 15 vuotta sitten tehtyä gardua, joka ei edes yritä olla mikään tohtoritason selvitys. Tässä yhteydessä on myös syytä ottaa asiaan laavempikin näkökulma. Tällä näkökulmalla tarkoitan koko suomalaisen yliopisto - ja korkeakouluopetuksen tasoa. Kansainvälisten selvitysten mukaan yksikään suomalainen yliopisto, ehkä Helsingin Yliopistoa lukuunottamatta, ei kuulu tasoltaan maailman johtavien yliopistojen joukkoon. Vuonna 2017 Iltalehti raportoi kansainvälisestä yliopistovertailusta seuraavasti: "Moni suomalainen yliopisto paransi sijoitustaan kansainvälisessä yliopistovertailussa. Sadan parhaan yliopiston joukkoon pääsi suomalaisista kuitenkin ainoastaan Helsingin yliopisto, joka on sijalla 90. Sen lisäksi sijoitustaan paransivat viime vuodesta Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto. Tänään julkaistussa Times Higher Education World University Rankings 2018 -vertailussa on mukana maailman 1 000 parasta yliopistoa. Vertailussa otetaan huomioon muun muassa opetus, tutkimus, tieteelliset viittaukset ja kansainvälisyys." Jos me suomalaiset olemme rehellisiä, niin se on valitettava tosiasia, että meillä opetuksen taso on monissa maakunnallisissa yliopistoissa hyvin lähellä kehitysmaatasoa. Lisäksi meillä opetuksen tasoa vaihtelee suuresti tiedekunnista toiseen. Suureksi osaksi tämäkin johtuu siitä, että meillä yliopisto-opetus on pääasiassa valtiorahoitteista ja monien maakunnalsiten yliopistojen kohdalla ikään kuin kehitysaluepolitiikkaa. Lopputulos Lauran Huhtasaaren gradun selvityksistä onkin nolo vesiperä. Mutta nolosta vesiperästä johtuen meidän onkin syytä vakavasti pohtia suomalaisen yliopisto opetuksen tasoa, rahoitusta ja myös pitemmän aikavälin tavoitteita. Minusta ei tule uudenkaan Lauran gadun tutkimuksen piiskaajaa. Olen iloinen, että presidentinvaaleissakin annoin ääneni Lauralle. Sain siitäkin kiitoksen eräältä vanhemmalalta naishenkilöltä viimeksi viime viikonloppunan Helsingin Kauppatorilla kahvia juodessani ja keskustellessani maailman menosta kyseisen maailmaa nähneen naishenkilön kanssa. Hän ei ollut Laura Huhtasaari. |
||