Keskustelu
| salme harjunen | kotikasvatus | 1.2.2014 1.48 |
| Saiskohan aiheesta keskustelua, jos sohasis vähän alkua. En juuri kehuskele omilla lapsillani,mutta sen verran kehun ,että selaisista vanhemmista ,kuin minä ja heidän isänsä olemme,ei voi parempia odottaa, ja olen tyytyväinen heihin.Koskaan en ole kuvitellut ,että he olisivat virheettömiä. Ehkä joskus ajattelen ,että siirsin heihin liikaakin omasta kasvatuksestani. Isäni antoi mielestäni hyvät ja yksinkertaiset elämän ohjeet;rehellisyys oli ensimmäinen,,paskalla ei ole hampaita,(tarkoittaa, että kaikki työ on yhtä arvokasta,vaikka olisi epämieluista tai likaista),,maailma ei laiskoja elätä. Minä olen tehnyt työtä siitä alkaen, kun opin kävelemään.Ensin leikisti, sitten oikeasti toisten sisarusten kanssa kilpaa. Olen ollut renkinä naapurissa,potun keruussa ,lantun harvennuksessa,puintihommissa hevosen kanssa,siitä sain pitkältä päivältä 10 markkaa,josta isä otti 5,-, koska hevonen oli hänen. Tukkien kuorinnasta sain allergian tervaan,keväällä risuttiin ojanpientareet ja lehmien laitumet. Syksyllä menin metsän läpi Kinahmin rinteille marjaan naapurin tytön kanssa,isä haki illalla pois hevosella.Joka ikinen ilta marja-aikaan me lapset kerättiin metsästä marjat iltaseksi. Tiesin olevani kaikki-oppinut ,kun sain isältä luvat niittää viitakkeella toukoja ja olla puimassa rukiit riihessä riusalla. Talvella ajoin halot metsästä ja pinosin pihaan,tyhjensin talikolla navetan lannat ja ajoin ne hevosella pellolle, jonne ensin piti lapioida kinoksiin paikat mihin tyhjennettiin. 17vuotiaana olin isäntä ja emäntä.lypsin ,vein maidon 5km.n päähän meijeriin tonkilla,samalla käytin jyvät myllyssä.Miehiä oli katselemassa vierestä ,kun kannoin säkit myllylle.Ukkia ja mummoa piti kulkiessa käydä katsomassa, onko kaikki hyvin siellä. Siihen aikaan Nilsiässä ei aurattu tietä, kun hautaasmaalle asti,siitä oli hevosten tekemää uraa ja loppumatka useimmiten umpihankea. kouluun matkaa 4 km suuntaansa,vaatetuksena mekkoriepu ,äidin ompelema takki ,sukat ja kumikengät,pipo ja vanuneet kintaat. Ei ollut koulu-kuljetuksia,mutta ei ollut liikoja kilojakaan lapsilla.Kouluruokana oli useimmiten pottuja ja soossia,lauantaina vita-velliä...kukaan ei marissus senenempää koti- kun kouluruuastakaan. Isä oli se joka opetti elämäntavoille;vanhuksia ette pilkkaa,itekkii tulette vanhoiksi,,,silloin puhuttiin mielisairaista,varokaakin nauramasta sellaisille,saatatte itekkii sairastua,,,vammaisetkii on ihmisiä,saatatte jäähä auton alle tai muuten tulla vammaisiksi,muistakee se ja painakee mieleenne. Pyhäkouluunkin mentiin suoraan metsien halki, milloin kenenkin kotiin. Ajattelen suurella hellyydellä ja ilolla pyhäkoulunopettajaa,sain männä kesänä olla hänen syntymäpäivillään.. Sunnuntaisin ei meillä tehty töitä ,ruokailu piti olla ohi kirkonmeiningin aikaan mennessä,sitä kuunneltiin radiosta ja veisattiin mukana,yleensä vain isä ja minä veisasi. Ihmettelen muistoissani miten suuret metsäalueet tunnettiin ,tiedettiin missä minkinvärinen kämmekkä kukki ,mistä löysi villiruusun. Jos vähän summittain ajattelen minkäverran meillä ja naapureilla oli maata, niin meidän lasten reviiri oli ainakin 300 hehtaaria,ylikin. Jossain kirjoituksissani olenkin nimittänyt itseäni,,rimppakinttu mehtäläinen isän tyttö. Kyllä sitä oli leikkejäkin,Isä teki talvella tuvassa rekiä ,päretöitä ja tuohivirsutkin se opetti minut tekemään.Höylänlastuista tehtiin kaikenlaista, isä kyseli arvoituksia ja ukin kanssa piti aina pelata myllypeliä. Talvella hiihdettiin ja laskettiin mäkeä ,sekä hypättiin hyppyristä.minun ennätys taisi olla jotain 5 metriä Kesällä pelattiin pallopelejä,urheiltiin, hypättiin korkeutta seipäällä ja ilman,oli hiekkaleikit,käpylehmät ja rikkoutuneet astiat leluina. Kesällä puhdistettiin navetan heinälato ja saatiin siellä leikkiä sateella. Suosikkileikki oli piilosilla-olo. Kaikki naapuruston lapset leikittiin yhdessä,yleensä meillä. Mutta lopuksi , miten lapsuuden aika on jäänyt mieleen,,olen kiitollinen ,että oli komento lapsilla ,opetettiin kunnioitus heikompaa ihmistä kohtaan ja opetettiin ,että raha ei kasva puissa ,se on hankittava. Tällaista kai elämä oli useimmilla pientiloilla siihen aikaan ,kun minäkin olin lapsi vielä,enkä ole vieläkään ihan aikuinen., Eikä kukaan puhunut lapsityövoiman käytöstä eikä muustakaan ,niin kuin nykyisin puhutaan, se kaikki oli niin luonnostaan selvää ja elämään kuuluvaa, oikeeta elämää. Hyvät elämäneväät olen saanut, vaikka koti ei ollut varakas,mutta kuten aikuisina on sisarusten kanssa muisteltu ,ei meillä koskaan ollut nälkä. |
||
| alakoulun rehtori | Re: kotikasvatus | 1.2.2014 2.18 |
| Salme Rakas, sohaise vaan. Saat varmaan tästä keskustelun aikaan perusarvoista, jota tarvitaan maalla ja kaupungeissa. Nyt on myöhä tai aikainen. Palaan tähän kasvatukselliseen asiaan huomenna. Puhut juuri siitä asiasta, mikä valitettavasti on unohtunut Juankoskella ja monessa muussa Suomen kunnassa. Tiesin sen, että sinulla on oikeita ajatuksia. kerro niistä lisää. Ei minullakaan ollut nälkä, vaikka pikkupoikana separaattoria pyöritin ja vuosi oli muistaakseni noin 1950. Ajattelin, että teen jotain hyödyllistä. Pienen torpan elämä on miniulle tuttua. |
||
| mielummin somali | Re: kotikasvatus | 1.2.2014 7.33 |
| JA tärkein asia on geenit, ei saa sukulaisen kanssa tehdä lapsia, niistä ei tuu työmiehiä, uutta verta kehiin. SÄyneisessä on satoja vuosia menty serkkujen kanssa naimisiin, älkää tehkö niin enää, tarkistakaa kirkonkirjoista asia. |
||
| ukkeli | Re: kotikasvatus | 1.2.2014 20.52 |
| salmen purkaus tuossa edellä herätti sellaisia ajatuksia että kun ....muistelen lapsuuttani ölen syntynyt v 1945 meidän kylällä joka torpassa oli sama työntouhu eikä siitä tehty mitään numeroa en tunne olevani yhtään parempi ihminen oli sentään kaikille kesätöitä sanoisin niin että joka sukupolvella on omat huolensa nuorissa on tulevaisuus .hyvältä näyttää................!!!!!jesssssssssss |
||
| ukkeli | Re: kotikasvatus | 1.2.2014 20.54 |
| salmen purkaus tuossa edellä herätti sellaisia ajatuksia että kun ....muistelen lapsuuttani ölen syntynyt v 1945 meidän kylällä joka torpassa oli sama työntouhu eikä siitä tehty mitään numeroa en tunne olevani yhtään parempi ihminen oli sentään kaikille kesätöitä sanoisin niin että joka sukupolvella on omat huolensa nuorissa on tulevaisuus .hyvältä näyttää................!!!!!jesssssssssss |
||
| alakoulun rehtori | Re: kotikasvatus | 1.2.2014 22.03 |
| Salmen koskettava kertomus yllä toi mieleeni lapsuuden ajat, jolloin Suomi oli kokonaan toisenlainen maa kuin nykyään. Sanoisin jopa "lintukoto". Meillä oli tietysti paljon köyhyyttä, mutta myös elämän arvot olivat mielestäni ennen paremmassa järjestyksessä kuin ne ovat tänä päivänä. Esim. vanhempien ihmisten kunnioitus oli aivan toisella tasolla. Työtä, pientäkin työtä opittiin tekemään jo todellakin lähes polven korkuisina, eikä sitä pidetty mitenkään erikoisena. Talkootyö ja lähimmäisten heikompien auttaminen oli yleistä. Toisin on nyt. Verottaja vaanii jo vapaaehtoista talkootyötäkin. Miksi? Ainakin omalla kohdallani kaikkinainen urheilu oli mieleen ja meillä oli Suomessa hyviä esikuvia siihen. Rehti kilvoittelu on jokaiselle ihmiselle hyväksi. Koti oli ihmisten turvapaikka ja kotona tapahtui lasten kasvatus. Muistan hyvin vielä kansakoulun. Se ei ollut peruskoulu vaan opinahjo, jonka ainakin itse tunnistin laitokseksi, jossa opetettiin lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, laulamaan ja tietysti noita arvokkaita käsityötaitoja, joita Salme oli oppinut jo kotona ja joista minut jopa palkittiin hopealusikalla kansakoulun toisella luokalla. Kysymyksessä oli piirin mestaruus kanavatöistä. Raittiuskasvatus oli kunniassa, uskonasiat ja aamuhartaudet ja maakuntalaulut laulutunneilla olivat tärkeitä. Minusta savolaisten laulu oli kaikkein ihanin ("on järkeä ja kuntoa...") ja se ihana Suvi Virsi...... 1960-luvulla se muutos alkoi. Äidit siirtyivät enenevästi työelämään ja lapsille tarvittiin työpäivän ajaksi hoitopaikka. Syntyi mm. yksityisiä leikkikouluja ja vuonna 1973 säädettiin sitten laki lasten päivähoidosta. Näin vähitellen entinen kotien lähes kokonaan hoitama kasvatustehtävä siirtyi vähitellen viranomaisten tehtäväksi. Perheiden kasvatustehtävä kapeni entisestään, kun kunnallisesta päivähoidosta lapset sitten siirtyivät peruskouluun, jolla nykyään on myös merkittävä kasvatuksellinen rooli. Siitäkin roolista voidaan sitten kysyä, onko peruskoulu onnistunut kasvatustehtävän hoitamisessa hyvin vai huonosti? Ainakin itse olen ollut panevinani merkille, että kouluissa ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota kannustavaan kasvatukseen. Pikemminkin näyttää siltä, että esim. vanhemmille raportoidaan mielellään netin välityksellä ja raportit koskevat lähinnä sitä, mitä virheitä lapsi on päivän mittaan tehnyt. Minusta olisi hyvä joskus kiinnittää huomiota myös siihen, että lapsi on koulussa onnistunut joissakin tehtävissään hyvin tai edes kohtuullisesti. Minusta oliskin paikallaan, että kouluissa olisi käytössä jonkinlainen palkitsemisjärjestelmä, joka olisi kaikkien ulottuvilla. Aikoinaan oli olemassa Hymypoika ja -tyttö palkinnot, mutta eihän se ole tasa-arvoa, että palkinto jaetaan vain kahdelle. Sitäpaitsi palkitseminen voisi tapahtua tiuhemmassa tahdissa kuin vain kerran vuodessa. Kasvava lapsi on parhaimmillankin hyvin lyhytjänteinen. Herääkin kysymys olemmeko me luoneet "vahingossa" sellaisen yhteiskunnan, jossa perheiden kasvatustehtävä on lähes kokonaisuudessaan siirretty viranomaisten käsiin. Minusta tämä on hyvin pelottava kehitys. Minulla on sellainen tuntuma, että juurettomuus meillä on lisääntynyt. Hyvä indikaaatori tästä on esim. avioerojen määrä. Vuonna 1965 avioliittoja solmittiin 36 214 kpl ja avioeroja oli 4 594 eli noin 12%.ia. Vuonna 2011 avioliittoja solmittiin enää 28 408 kpl ja eroja oli 13 469 eli nykyään lähes 50%.ia solmituista avioliitoista päättyy eroon. Vaikka monet naistenlehdet ja muutkin lehdet kirjoittavat herkästi, että ero oli hyvä asia ja kaikki tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä - ystävinä, niin rohkenen kysyä, mitähän ne lapset asiasta todellisuudessa ajattelevat? Nykyään on modernia kertoa, että lapsilla on eron johdosta kaksi kotia, jossa "arki" sujuu mukavasti. Omien havaintojeni mukaan nuo avioeroasiat voivat vaikuttaa lapsiin ja heidän käytökseensä merkittävällä tavalla. Lapsilta puuttuu oikeasti kodin myötä saatava turva. Lapsi voi olla pelokas ja sehän tiedetään jo koiristakin, että pelokas koira voi olla hyvinkin ärhäkkä ja aggessiivinen. Onko tässä yksi syy siihen, että esim. koulukiusaaminen on lisääntynyt eri muodoissaan? Nyt minä toivoisinkin, että arvostamani Salme ottaisi tähän ehkä hieman asenteelliseenkin kirjoitukseeni kantaa ja alan varsinaisena osaajana kertoisi meille kaikille, millä tavoin tämä suomalaisen yhteiskunnan kehitys heijastuu sitten sosiaalihuollon puolella. Sieltähän tiedetään jo mm. se, että Suomessa huostaanottojen määrä on nykyään räjähdysmäisessä kasvussa. Kaikenlaiset mielenterveydelliset ongelmat ovat lisääntyneet, eikä kunnollista hoitoa tunnu saavan millään. Kaiken tämän lisäksi meillä on vielä huolenamme vanhukset, jotka yhteiskunnan kaupungistuessa näyttävät yhä useammin jäävän täysin heittelle ja jälleen kerran viranomaisten käsiin. |
||
| Pena T. | Re: kotikasvatus | 2.2.2014 10.44 |
| Ihmeellistä, että monet ongelmat lisääntyvät alkoholinkäytön lisääntyessä. Toisaalta ns. päättäjät eivät eduskunnassa osaa säätää lakia, joka velvoittaisi laittamaan varoitusmerkinnät alkoholia sisältäviin pakkauksiin. Ajokielto, varoitus sikiövaurioista ja syöpävaroitus. Tietysti myös varoitus riippuvuudesta. Tätä esitin jo 1996 parissa valtakunnallisessa lehtikirjoituksessa. Juankoski on esimerkki veronmaksajien rahojen väärinkäytöstä: Rahaa kyllä on ollut, mutta se on tungettu vääriin paikkoihin. Osana "kotikasvatusta" ovat pienet kyläkoulut. Siellä ollaan kuin kotona eikä kuin laitoksessa. |
||
| Eero Kekalainen | Re: kotikasvatus | 3.2.2014 20.33 |
| Kiitos Salme et tokkasit oikeaan asiaan. Haloo!! haloo !! nykypaivan nuoret lasten vanhemmat. Miksi kouluissa ja kodeissa on ongelmia lasten kanssa ?? Taman paivan lapset/nuoret ovat syntyneet 90-2000 luvulla. Heidan vanhempansa ovat syntyneet 80 luvulla. Tama vuosikymmen oli ns. vapaan kasvatuksen aikaa, haloo !! mita te saitte kasvatuksena kotoa, sita te kylvatte omille lapsillenne tanaan. Nykypaivan nuoret vanhemmat vain harrastavat jotakin, ei heilla ole aikaa lasten kasvatukselle ja elaman perusasioitten opettamiselle..siita ongelmat kouluissa. Salme, kuten minakin 50 luvulla syntyneina tiedamme mita oli kotikasvatus silloin. Perusarvot opetettiin, jos ei oppinut puhumisen ymmartamisella se opetettiin kovalla kadella. |
||
| asiantuntija | Re: kotikasvatus | 3.2.2014 21.21 |
| Ja tekö -40 tai -50 luvulla syntyneet olette oikeassa, te olette kasvaneet järjettömän väkivallan aikaan, ja kehutte sillä. Suurin syy pahoinvointiin on työnpuute, ihmisillä pitäisi olla työtä, eikä kenenkään pitäisi saada ilmaista rahaa. |
||
| Raksu09 | Re: kotikasvatus | 3.2.2014 21.57 |
| Elekeehän työ immeiset liiotella. Isän perässä monesti juostiin kun hirttonarun kansa mehtiä pitkin mäni. Ihan terveitä pentuija meistä tuli vaikka olis muuta uskona meiän lapsista kansa terveitä yhteiskunnan kansalaisia. Sanovat pentuna että ettäkö ota viinoo tänäviikonloppuna? Ilimeisesti oltiin "mukavia" pienessä viihteessä. |
||
| salme harjunen | Re: kotikasvatus | 3.2.2014 21.58 |
| asiantuntijalle: Mielestäni kerroin vain oman lapsuuteni tarinan.Enkä koskaan ala henkilöimään näillä palstoilla. En syyllistänyt enempää omia vanhempiani, enkä nykyajan vanhempiakaan,enkä nostanut myöskään ketään jalustalle. Ymmärrän toki ,että menneeseen ei voi palata,mutta edelleenkin kiitän siitä ,että kotona opetettiin toisen ihmisen kunnioitus. Uskaltaisin väittää ,että se on asia, joka on vain kotikasvatuksen myötä saavutettavissa ja alkaa omien vanhempien ja perheenjäsenten kunnioittamisella. Ehkä sodanjälkeinen pula-aika opetti olemaan vähästäkin kiitollinen,siitäkin ,että sai jotain ruokaa syödäkseen. Nyt Suomessakin on eletty vuosikymmeniä hyviä aikoja. Niin hyvillä kuin huonoillakin muutoksilla on vaikutusta,suuntaan tai toiseen. Ajattelin kirjoittaessani sitä ,miten yksinkertaista kaikki oli silloin,kun olin lapsi ja nuori.Turha on kenenkään kuvitella ,että rahaa oli enemmän,mutta köyhyyteen oli opittu,kun ei paremmasta tiedetty. Minä en ole kasvanut järjettömän väkivallan aikaan ,eikä sellaisessa olisi mitään kehuttavaa.Tosin olen syntynyt heti järjettömän väkivallan jälkeen,tarkoitan tällä sota-aikaa. Totean vain ,kuten joku muukin on täällä todennut, että asiallista keskustelua on vaikea saada syntymään. |
||
| AB | Re: kotikasvatus | 3.2.2014 22.50 |
| Kyllä edellä on luettavissa nuorten aikuisten varsinainen valitusvirsien kokoelma. Ei tuolla asenteella päästä eteenpäin, että koko ajan toitotetaan, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Minä kun olen syntynyt sodan aikana ja kokenut koko kaupunkilaisen kurjuuden, en valita yhtään enkä yritä kannustaa ketään sillä, että toisin oli ennen, kun kaikki oli paremmin. Päinvastoin otan mieluummin esiin sen, kuinka nyt on kaikki paljon paremmin kuin 70 vuotta sitten. Jos silloin oli suhteita maalaisiin, saattoi saada ylimääräistä voita tai leipää. Muuten olivat elintarvikkeet säännösteltyjä ja minäkin ostin Osulasta käyttäen ruokakuponkeja rahan lisäksi. Otetaanpa esimerkeiksi Korean valtiot. Ennen Korean sotaa pohjoinen oli vauraampi kuin etelä. Kun nyt kiertelee Etelä-Koreassa, ei voi oikein uskoa sitä kehitystä, joka siellä on 60 vuodessa tapahtunut. Monet asiat ovat paljon paremmin kuin Suomessa. Samaan aikaan Pohjois-Korea on jäänyt kauas taakse. Kyllähän Suomikin oli silloin aika lähellä Pohjois-Korean tasoa. Nykyisiä työelämässä olevia ihmisiä pitää kannustaa, että kehitystä parempaan tapahtuu kaiken aikaa, kun sitä on tapahtunut aiemminkin. Pitää todella kaikkien miettiä, miten se saadaan aikaan. Yksi itsestään selvyys olisi tuo ehdotettu yleinen 5 prosentin palkan alennus. Palkanlaskijat pitäisi todella valjastaa nimensä mukaisiin hommiin. Olen asiantuntijan kanssa täysin samaa mieltä, että työttömyys on se suurin ongelma tänä päivänä. Miten siihen on sitten tultu, on erillisen tarkastelun asia. Eikä tämä keskustelu mielestäni asiatonta ole. On vain toivottavaa, että otetaan esiin asian useampia puolia. |
||
| salme harjunen | Re: kotikasvatus | 3.2.2014 23.06 |
| Raksu09.lle Olen kuullut hyvin monen sodassa olleen miehen ja myös monen kotirintama naisen tositarinan.Monet "miehistä" olivat keskenkasvuisia poikia ,kun heidät määrättiin sotaan. Tarinoita en voi kertoa ,koska ne on luottamuksella minulle kerrottu,mutta ihmettelen ,miten kukaan eturintamalta hengissä selvinnyt on pysynyt täysin psyykkisesti tasapainoisena loppuelämänsä ajan.Painotan sanaa ihmettelen. Viereen saattoi kaatua veli,isä tai joku muu sukulainen tai naapuri.. Kunnioitan sota-veteraaneja ja -invaliideja ja yritän ymmärtää heidän kokemustensa jättämiä jälkiä ,jotka ovat saattaneet näkyä lastenkin kasvatuksessa ja vaikka viinan juontina,unohtaakseen moni joi. (juodaanhan sitä nykyisinkin) He kuitenkin sotivat meidän puolesta.Maailmassa on tänäänkin paljon sotia .toivotaan että Suomi ei koskaan enää tarvitse kokea sitä kauhua. |
||