Keskustelu
| eero | Sellua pinnalle | 23.5.2023 16:01 |
| Kymysys AKMmmälle ? Tännään YLE Lappi nettiuutisissaan klo 13.09 kertoi liukosellun käytöstä tienparannusaineena. Destia j Tapojärvi Oy ovat kehitelleet uutta menetelmää soratien kunnossapidossa. Sodankylässä Unari-Luusuan tiellä pintakerrokseen on syötetty mukaan metsäteollisuuden sivuvirtatuotetta liukosellua. Jutusta käy ilmi, et sen käyttökokemukset ovat vielä lyhytaikaiset, mut yhdentalvenyli ja kevään kelirikon jälkeen liukosellukuidulla käsitelty tieosuus vaikuttaisi todella hyvältä. Liukosellukuidulla paranneltu tienpinta estää kesäaikaisen pölyämisen. Valtava tiesuolan rahtaus keskieuroopasta vähenisi huomattavasti. Suolan ostomäärissä ja rahtaamisessa syntyisi huomattavia kustannussäästöjä ja etenkin rahdin väheneminen olisi ekologista säästöä. AKM: Metsäteollisuusalan erikoisasiantuntijana voisit varmaan valaista ko. kehitysprojektia ja käytetyn liukosellukuidun soveltuvuutta ja sen sivuvirtatuotteen tuotantomääriä ja muita käyttökohteita ja merkitystä kiertotaloudelle. |
||
| alan kolmas mies | Re: Sellua pinnalle | 27.5.2023 3:28 |
| Sorry Eero, että vastaus hyvään kysymykseen kesti näin kauan, kun on ollut muita kiireitä. Eerolle voin kertoa, että jonkun verran on tullut oltua TVH:llakin kesätöissä 1950-60 lukujen taitteessa, jolloin mm. Pyhäsalmessa päällystettiin kilometrikaupalla alun perin soraista 4-TIETÄ öljysoralla. Silloin vielä lauantaisinkin piti käydä töissä 12:00 asti, jolla tietysti tehokkaasti rajoitettiin nuorten miesten harrastustoimintaakin viikonloppuisin. Mutta ei siitäkään kukaan valittanut, koska työtä pidettiin silloin vielä arvossa. Se täytyy sanoa, että kyllä aika hyvää tien pintaa tuli öljysorauksen avulla pölyäviin soratiehen verrattuna, mutta silloin vielä AKM ei ollut vielä opiskellut puunjalostustieteitä, eikä tiennyt maailman menosta juuri vielä muutenkaan mitään. Mutta jo silloin ajattelin, että öljysorassa seosaineena olevan bitumiöljyn täytyy toimia jonkinlaisena kiviaineksen sidosaineena. Bitumiöljy on taas sivutuote, jota syntyy raakaöljyä tislattaessa. Bitumiöljyn nykyiset maailman markkinat ovat suuruusluokkaa 16.2 milj. tonnia ja bitumiöljyn tonnihinta lienee nykyään suunnilleen tasolla 3 500 EUR/tonni. Liukosellun (Dissolving Pulp, DWP = Dissolving Wood Pulp) maailman markkina on taas kooltaan suunnilleen 8 milj. tonnia ja keskimääräinen markkinahinta lienee nykyään vain noin 650 EUR/tonni. Äkkiseltään tästä voisi päätellä, että sellu tulee halvemmaksi kuin bitumi. Tämäkin asia täytyy varmaan selvittää Destian ja Tapojärvi Oy:n innovaattoreilta. Liukosellua (englantilaisittain dissolving pulp) valmistetaan pääosin kemiallisesti kuitupuusta, jolloin saanto kuitupuusta jää alhaiseksi (30 - 35 % puusta) prosessissa. Liukosellu valmistetaan tyypillisesti sellun sulfiitti- tai kraftprosesseissa, joista kraftprosessissa tarvitaan keitossa hapan esihydrolyysivaihe hemiselluloosien poistamiseksi. Puuaineshan sisältää selluloosaa puulajista riippuen 40-50%, hemisellulloosaa 23-32% ja ligniiniä 15-30%. Sellujen ns. keitossa selluloosa pyritään erottamaan hemiselluloosasta ja ligniinistä, jotka tyypillisesti ohjataan ns. kemikaalikiertoon ja energian (höyry & sähkö) tuotantoon. Liukoselluissa pyritään mahdollisimman puhtaisiin selluihin ja siksi selluloosasaannot jäävät alhaisiksi. Korkeimman liukoselluloosan laadun saavuttamiseksi liukosellun tulisi olla peräisin nopeasti kasvavista lehtipuista, joiden ei-selluloosapitoisuus on alhainen. Sulfiittiprosessilla valmistetaan massaa, jonka selluloosapitoisuus on jopa 92%. Se voi käyttää ammoniumia, kalsiumia, magnesiumia tai natriumia valmistuskemikaalien pohjana. Esihydrolyysisulfaattiprosessi tuottaa massaa, jonka selluloosapitoisuus on jopa 96 %. Erityiset emäksiset puhdistuskäsittelyt voivat tuottaa tätäkin korkeampia selluloosapitoisuuksia: jopa 96% sulfiittiprosessissa ja jopa 98% sulfaattiprosessissa. Liukomassaa käytetään tyypillisesti regeneroidun selluloosan valmistuksessa. Regeneroidussa selluloosaprosessissa selluloosa muuttuu selluloosaksantaatiksi, joka liukenee helposti kaustiseen soodaan. Tuloksena oleva viskoosi neste voidaan suulakepuristaa kehruulevyjen läpi ja regeneroida tekokuiduiksi. Selluloosa voidaan myös liuottaa joihinkin orgaanisiin liuottimiin suoraan ja käsitellä selluloosakuitujen regeneroimiseksi eri muodoissa. Lyocell-prosessissa käytetään amiinioksidia selluloosan liuottamiseen, ja Tencel on ainoa kaupallinen esimerkki tästä suoraliuotusprosessista, joka toisin kuin viskoosiprosessi on saasteeton. Äskettäin Jyväskylässä avattiin uusi Spinnova Oy.n ja Brasilialaisen ison selluyhtiö Suzanon yhteinen sellupohjaisten (mm. mikrofibrilloitujen sellujen (MFC) tekstiilikuitujen kuitulaitos. Spinnova mainostaa myös olevansa täysin päästeetoön tehdas, joka ei tarvinnut tiettävästi edes ympäristölupaa. Sellusta on siis moneksi. Yleisesti on tiedossa, että TEEVEEHOON toimet eivät ole aina kestäneet päivänvaloa ja muistaakseni vajaa vuosi sitten ihmeteltiin sitäkin, kuinka Oulun lähistöllä oli tullut yllättävän paljon moottoririkkoja. Kun asiaa lähdettiin sitten tarkemmin tutkimaan, niin paljastui, että TVH:sta Destiaksi muuttunut valtion laitos oli ryhtynyt päällystämään teitä jollakin päällysteellä, josta oli sitten muistaakseni levinnyt autoihin joitakin arvaamattomia "pienhiukkasia". Eero kertoo tuossa tiedotteessaan, että Destia on tehnyt Lapin sorateillä innovatiivisia tienpäällystyskokeita Tapojärvi Oy:n kanssa. AKM suhtautuu kuitenkin hieman epäillen tähän Tapojärvi Oy:n ja Destian väliseen yhteistyöhön, koska Tapojärvi Oy näyttää toimineen pääasiassa kaivosalalla ja sattumalta AKM tuntee myös kaivosalaa syvällisesti vuosikymmenien ajalta. Tässäkin asiassa pitäisi muistaa, että meillä suhtaudutaan selluntekoonkin hieman vanhahtavalla tavalla, kun esim. paperiselluissa yli 50% puuraaka-aineesta ohjautuu kemikaalikiertoon ja mustalipeästä em. tavalla energia tuotantoon. AKM on jo vuosikymmeniä promovoinut sitä, että ligniinistä alettaisiin valmistaa erilaisia hiilikuitutuotteita, joilla voidaan korvata mm. terästä, pakkausmateriaaleja jne. Kalleimmat ligniinistä valmistetut ja avaruusaluksissa käytetyt hiilikuitutuotteet maksavat nykyään jo 176 600-264 900 EUR/tonni. AKM käsityksen mukaan ainakaan näin arvokkaita sellun valmistuksessa syntyviä tuotteita ei ainakaan pitäisi lähteä Lapissa sorateille levittelemään. AKM:n käsityksen mukaan Stora Enso ja UPM:kin tietävät nykyään näistä sellun valmistuksen sivu- ja päätuotteista huomattavasti enemmän kuin kaivosteollisuuden sivuvirtoja hyödyntävät Destia ja Tapojärvi Oy. Jos tulevaisuudessa kehitys vie siihen suuntaan, että nykyiset sellun sivutuotteet ovatkin arvokkaampia kuin sellu, niin silloinhan voi käydä niinkin onnettomasti, että puhdasta sellua voidaan käyttää sorateilläkin pölyn sidontaan. Eihän sekään ole mikään salaisuus, että pääasiassa valkaisematonta sellua käytetään ympäri maailmaa sementtikuitulevyjen valmistuksessa 5-10% levyjen painosta. Tähänkin uppoaa maailmassa sellua nykyään yhteensä suunnilleen 1.7-1.8 milj. tonnia. |
||