Keskustelu
| alan kolmas mies | Erika lopetti keskustelun maatalouspolitiikasta | 1.11.2015 19.01 |
| Erikan maatalouspoliittinen keskustelun avaus Koillis-Sanomissa katkesi kuin kananlento. Miksi se katkesi? Katkesi varmaan siihen, kun viljelijät olivat luvanneeet tuottaa kuluttajille puhdasta ja turvallista ruokaa jatkossakin. Erika oli lukaissut puheenjohtajien Oras ORAS-2016-ohjelman, jolla puheenjohtajat osaltaan sitoutuvat huolehtimaan viljelijöiden toimeentulon turvaamisesta ja jaksamisesta. Erika oli havainnut insinööri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa mm. seuraavat asiat: Tämä tarkoittaa byrokratian purkua ja lomituspalvelujen turvaamista. Rahoituksessa tarvitaan korkotukilainoja, valtiontakauksia ja vakauttamislainoja. Ja pankeilta, kymmenien miljoonien voittoineen, ymmärtämystä. Suomessa on kolme isoa rahanreikää, joita Sipilän nykyisillä Kärkihankkeilla ei saada tukittua. Yleissitovat TES-sopimukset. Hinta (työttömyysmenot) noin 6 miljardia euroa vuodessa. Maataloustuki. Hinta noin 5 miljardia euroa vuodessa ja SOTE. Hinta suunnilleen 22 miljardia euroa vuodessa. Työttömyys poistuu noin viidessä vuodessa, kun yleissitovat TES-sopimukset kielletään lailla. SOTE-menoista leikkautuu 30% pois viidessä vuodessa, kun kunnallinen monopoli avataan terveydenhuollossa. Ratkaisematta on kepun pyhä lehmä eli maatalous. Maataloustuen määrä on nykyään ilmeisesti kaikkineen lähes 5 miljardia vuodessa. 20 vuodessa tuki on 3%:n diskonttokorolla noin 75 miljardia euroa. Luku on noin 36% nykyisestä bruttokansantuotteesta. Lasse Lehtinen oli laskenut Ilta-Sanomien kolumniinsa, että Suomen maataloustuki on Suomen 50 000 tilaa kohden peräti 60 000 euro, mutta Lassen luku voi olla alakantiin. Oleellistahan on myös se, että maatalouden kannattavuus on Suomessa massiivisesta tuesta huolimatta heikko. Tilanne on siis sama kuin Juankosken Tratta PBF:llä, jota kepufilosofian mukaan on tuettu massiivisesti ja jo laittomastikin, mutta siitä huolimatta pahvinteko ei kannata. Onko siis maatalous Suomessa samaan tapaan pohjaton kaivo kuin ilman kunnollista liiketoiminasuunnitelmaa käynnistetty Tratta PBF? Kysymys kuuluu, onko meillä varaa pitää yllä näin kallista elintarvikehuoltoa, joka nykytutkimuksen mukaan ilmeisesti vielä ylettömän maidonjuonnin johdosta aiheuttaa runsaasti erilaisia kansantatauteja? Juankosken liityttyä Kuopioon Kuopiosta on tullut ilmeisesti Suomen suurin maitotuotantoalue. Maatalouden tulevaisuuden tulisi siis kiinnostaa Kuopiossa. Onko siis nykymuotoinen maataloustuki jo aikansa elänyt, kuten kaiken yritteliäisyyden tappanut SAK:n änkyröiden ajama yleissitova TES selvästikin on ollut? Meillä Suomessa ei ole liiemmälti ollut noita nobelisteja (kuusi suomalaissyntyistä), mutta niistäkään harvoista ei Suomessa ole osattu pitää kiinni. Maataloudessa meillä on kuitenkin ollut yksi nobelisti eli Artturi Ilmari Virtanen. A. I. Virtanen uskoi biokemian mahdollisuuksiin elinkeinoelämässä ja lääketieteessä, ja hän tähdensi kansainvälisyyden merkitystä. Virtanen ajoi tarmokkaasti myös monia merkittäviä tiedepoliittisia hankkeita kansanterveyden ja energiakysymysten edistämiseksi. Uransa aikana Virtanen toimi muun muassa Suomen Akatemian esimiehenä, Biokemiallisen tutkimuslaitoksen johtajana sekä Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun professorina. "Tärkeintä, mitä tutkija voi tehdä, on uusien tutkijoiden kasvattaminen", on Virtanen itse määritellyt tavoitteitaan. Hänellä oli runsaasti oppilaita, ja sanotaankin, että Virtanen kasvatti kokonaisen biokemistien sukupolven. Poliittisesti Virtanen oli jyrkän länsimielinen, eikä hän salannut tätä lausunnoissaan. Kiihkottomaan harkintaan hänen autoritaarinen luonteensa ei politiikassa nöyrtynyt. "Virtanen ei ymmärrä mitään politiikasta", oli presidentti J.K. Paasikiven mielipide. Virtanen ei suvainnut vastaväitteitä, mutta hän oli silti erinomainen johtaja ja innostava opettaja. Karismaattinen professori oli myös käytännön maatalousmies." Nyt Sipilän hallitus ajaa massiivisia leikkauksia yliopistoissa, vaikka pieni silmäys esim. Amerikkaan avaisi silmät, että meidän pienet yliopistot ovat jääneet selvästi jälkeen esim. rahakkaista USA:n yliopistoista. Monet johtavat tutkijat ovatkin meillä jo äänestäneet jaloillaan. Eivät kuitenkaan ostamaan suomalaisia kenkiä, mutta siirtyneet ulkomaisiin kehittyviin yliopistoihin. Maaseudun Tulevaisuuden Heikki Vuorela on kirjoittanut AIV:sta 19.1.2015 seuraavasti: "Aiv-rehu puolestaan antoi mahdollisuuden lisätä maidontuotantoa ja siten voin vientiä. Kun aiemmin talvet olivat lähinnä lehmien hengissä pitämistä, aiv-rehulla ne saatiin pysymään terveinä ja herumaan maitoa. Aikanaan siitä tuli sitten ongelmakin, kun maailmalla voin hinta aleni eikä vienti enää ollut kannattavaa. Mutta ennen sotia voi oli eräänlainen Suomen Nokia, parhaimmillaan kymmenen prosenttia viennistä." Kuten Heikki Vuorelan tekstistä nähdään, myös maataloudessa voidaan kehittää vientituotteita. Suomen maatalouspolitiikassa kaikki huomio on kuitenkin kiinnitetty kotimaiseen ruokahuoltoon. Kotimainen väestö on kuitenkin aivan liian vaatimaton, jotta mitään merkitävää maataloudessa ei voida saada aikaan, vaikka tulevan 20 vuoden aikana satsaamme siihen Suomen nykyisellä menolla jopa 75 miljardia euroa. On siis painettava reset-nappia ja alettava käyttää aivoja politiikan sijasta. YLE esitti viikonvaihteen aikana pari hyvää ohjelmaa, jossa paneuduttiin elintarvikehuoltoon, kun eläinaktivistit olivat käyneet videoimassa teuraaksi vietävien eläinten kohtelua. Olen melkoisen varma, että se kyllä herätti monen suomalaisenkin ajattelemaan. Prisma ohjelmassa otettiin sitten vielä esille vähän laajempi näkökulma maailman elintarvikehuoltoon. Ei ole epäilystä, että maailman elinravikehuolto on kriisissä, kun väestö kasvaa nykyistä vauhtia. Viimeistään nyt Suomessa pitäisi herätä, että maataloudessa meidät nyt otti ohraleipä. Entinen meno ei enää toimi. Amerikassa, Hollannissa ja Englannissa ollaan meitä jo kukonaskeleen edellä. Tutkijoiden ennuste oli, että jo vuonna 2032 supermarketeissa hyllyt täytyy synteettisellä lihalla, jota valmistetaan urbaaneissa tehtaissa. Tietenkään kaikki perinteinen lihankäyttö ei kokonaan poistu, mutta seinä näyttää tulleen eteen perinteiselle maataloudelle mm. ympäristöllisistä syistä. Valion määrävä markkinaasema näyttää siis tässäkin mielessä olleen Suomelle vahingollinen. Monopolin varjossa ollaan selvästi eletty samanlaista aikaa kuin taannoin elettiin Neuvostoliiton aikana poliittista bilateraalikauppaa. Rahaa tuli runsaasti, mutta teollisuuden kilpailukyvyn kehitys unohtui vuosikymmeniksi. Nyt maataloudessa meille on käynyt samoin. Vielä ei ole myöhäistä kääntää kurssia. Ronald Reaganin sanoja lainatakseni voin todeta: "aina voi aloittaa alusta". Nyt insinööri Sipilän tulisikin digitalisoinnin ohella kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten maataloustuotteista saadaan Suomessa biokemian innovaatioiden avulla uusia ekologisia vientituotteita. Avain tähän kehitykseen on kantasolututkimus ja verkostoituminen mm. amerikkalaisiin, hollantilaisiin ja englantilaisiin tutkijoihin ja sponsoreihin. Mikään ei estä sitä, että meillä kehitetään esim. Amerikassa suositun soijaperäisen Tofurkyn tai englantilaisen suositun sienipohjaisen Quernin tapaisia vegetatiivisia tuotteita. Meillähän synkät metsäkin tuottaa sieniä ehkä enemmän kuin missään muualla. Maatalouspolitiikassa tuijottaminen omaan nappaan on myös tehokkaasti estänyt sen, että AIV-perintö on valitettavasti suureksi osaksi jäänyt globaalisti hyödyntämättä. Veikkaukseni on, että maailmassa on paljon Suomea vastaavia alueita, jossa Artturin rehuinnovatio on vielä täysisin tuntematon. Tässä kohtaa tekee mieli ottaa mallia Suomen metsäteollisuuden kehittymisestä maailman maineeseen. Tähän tarvittiin ensiksi joukko ulkomaisia ennakkoluulottomia yrittäjiä. Toseksi pienille yrityksille oli luotava vientiyritykset tyyliin Finncell, Finnpap, Finnboard, Finntimber ja Converta. Eipä siinä sitten mennyt aikaakaan, kun oltiin maailman huipulla. Ja nyt parhaat yritykset pärjää jo itsekseen ja huseeraa eri puolilla maailmaa. Luutuneet asenteet ja uuden pelko ovat kaiken kehityksen esteitä Suomessa. |
||
| alan kolmas mies | Re: Erika lopetti keskustelun maatalouspolitiikasta | 2.11.2015 0.44 |
| eskimo näköjään hylättiin, mutta ehdin jo kirjoittaa vuodatuksen eskimolle, joka on alla. eskimo on näköjään kuullut, että terveydenhuoltolaki on muuttunut ja kansalaisten valinnan vapauksia on lisätty niin hoitopaikan kuin hoitohenkilöstönkin suhteen. Potilas tai asiakas voi vapaammin valita sen terveydenhuollon toimintayksikön, jossa häntä hoidetaan. Lisäksi potilaan roolia oman hoitonsa suunnittelussa ja toteutuksessa korostetaan. Terveyskeskusten asiakkaat voivat saada tavanomaisimpia erikoissairaanhoidon palveluja myös omasta terveyskeskuksestaan. Terveydenhoitolaissa hoitovastuu on jaettu Ervoille, sairaanhoitopiireille ja kunnille. Kuntien tehtävänä on perusterveydenhuollon järjestäminen ja perusterveydenhuollolla on kokonaisvastuu potilaasta. Rehulan vetämässä sotessa taidetaan ensi viikolla sopia alueiden lukumäärästä, mutta ei vielä niiden sisältöä. YLE on jo järjestänyt kansanäänestyksen, mikä olisi paras alueiden lukumäärä. Afrikkalaisen hiihtotyylin omaksunut Rehula on kuitenkin todennut, että rahoituksen järjestäminen tulee olemaan koko sote-hiihtokilpailun kovin osuus. Voi olla, että Rehula tulee vielä tarvitsemaan Mustia apuun, kun pitää ottaa se kuuluisa loppukiri Murhamäessä. Jo nyt on mm. Carean uusi toimitusjohtaja Annikki Niiranen todennut, että alueratkaisut eivät tuo ratkaisua terveydenhoitoalan ongelmiin, joita ovat mm. hoidon saatavuus, tasapuolisuus ja kustannukset. Uusi aluejärjestely ei poista terveydenhuoltoalan monopoli rakennetta, koska terveydenhuoltopalvelujen ostaja vastaa pääsääntöisesti myös sen tuotannosta. Tällöin alalle ei synny avointa kilpailua ja tätä kautta toiminta jää tehottomaksi. Tästä tulee mieleen SAK:n ja verottajan äskettäin käynnistämä pizzeria-jahti, jossa viranomaiset ja SAK olivat laskeneet, että pizzaa ei voi Suomessa myydä rehellisesti 6 eurolla. Kysymyksessä täytyy olla vähintään harmaa talous. Teollisuudessa on jo vuosikymmeniä puhuttu BAT-käsitteestä (best available technolgy eli) ja best practice, siis paras mahdollinen tehnologia ja paras käytäntö. Näihin tavoitteisiin päästään vain avoimessa kilpailussa. Kysymys ei ole alakohtainen, vaan se koskee kaikkia käytäntöjä mm. terveydenhuoltopalvelut mukaan lukien. Rehulan kaavailemassa sotessa aito kilpailu ei valitettavasti toteudu. Tästä syystä ei voida suuria odotuksia asettaa Rehulan sotelle. En sitä myöskään ihmettele, koska Rehula on entinen kunnanjohtaja ja poliitikko, mutta hänellä ei ole terveydenhoitolan osaamista. Loppujen lopuksi ongelmat terveydenhoitoalalla ovat yksinkertaisia, mutta niitä yritetään ratkaista monimutkaisesti. Hyvä esimerkki tästä on äskettäinen vankiloiden terveydenhuoltoa koskeva tarjouskilpailu, jossa vankiloiden terveydenhoidosta vastaava ylilääkäri Heikki Vartiainen hylkäsi Attendon tekemän vakavan tarjouksen liian halpana. Ensin Attendo oli tarjonnut lääkäreitä 0.5 euron tuntihinnalla perusterveydenhuoltoon ja sitten korotti hinnan 50 euroon tunnilta. Attendo oli tarjouksessaan laskenut, että perusterveydenhuollon jälkeen tarvitaan erikoislääkäripalveluja ja niiden hinta oli 200 euroa tunnilta. Attendo on vienyt Vartiaisen päätöksen markkinatuomioistuimeen. Tämäkin tapaus kuvastaa vain sitä, että perusterveydenhuollossa kustannukset ovat hyvin alhaiset, jos ne hoidetaan tehokkaasti. Kunnallisessa terveydenhuollossa näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Kaikki potilaat hoidetaan suunnilleen samalla tavalla mahdollisimman raskaan koneiston ja byrokratian kautta. On selvää, että kenenkään rahat eivät siinä pitemmän päälle riitä. En puhu isoista tisseistä kuten eskimo, vaan siitä, että esim. yksinkertaisen antibioottireseptin kirjoittamiseen ei tarvitä lääkäriä. Melkein kuka tahansa akateemisen koulutuksen saanut ja myös sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittanut henkilö kuten lähihoitaja pystyy opastettuna kirjoittamaan yksinkertaisen Kefix-antibioottireseptin. Lähihoitaja voi olla vaikka yksityinen Pk-yrittäjä kuten esim. parturi tai jalkahoitaja. Tällainen yrittäjä ei tarvitse kalliita laboratorioita, röntgeneitä, magneettikuvauksia ja terveyskeskuksia, joissa kunnan virkamiehet poliittisesti päättää, mitä hoitoja missäkin järjestetään. Nettikauppiaille voidaan antaa nettiin valmiit tilauskaavakkeet joistakin yleisimmistä perusrohdoista, jolloin ei tarvitse mennä edes terveysasemalla jonottamaan. Netti on hyväksi havaittu jo esim. postipakettien jakelussa ja nykyään lähes kaikki palvelut ovat siirtymässä nettiin. Nyt on jo muutamalle sairaanhoitajallekin annettu yksinkertaisten reseptien kirjoitukseen valtuutus. Yksityiset Pk-sairaanhoitajat ja lähihoitajat voivat aivan helposti järjestää esim. ikääntyneille ihmisille kohtuuhinnalla lähes kaikki tarvittavat tavanomaiset terveyspalvelut. Oleellista on vain järjestää muuttuvalle terveydenhuoltoalle asiallinen valvonta. Rehulallakin on noussut tukka pystyyn, kun kunnat ovat esittäneet hänelle sairaaloiden mahtavat investointihankeet. Jos ennakkoterveydenhuolto saadaan kilpailutuksen avulla kuntoon, kuten teollisuudessa on jo saatu, niin voi hyvinkin olla, että noissa Rehulan säikäyttäneissä sairaalainvestoinnessa on ainakin 50% liikaa. Sitä paitsi voidaan Rehulalle todeta, että EU:ssa kyllä noita sairaaloita on jo ihan riittävästi. EU:n sairaaloissa hoitopaikkoja lienee nykyään suunnilleen 3 milj. ja akuuttia hoitoa varten noin 2.1 milj. kpl päälle. Jos näiden sairaaloiden käyntiaste on vain 80%:a, niin siellä on sitten jo valmiina hoitopaikat noin miljoonalle potilaalle, joten eiköhän se riitä meille. Sitä paisti voidaan myös kysyä, miksi Suomi ei aktiivisesti myy sairaalapalvelujaan rikkaille ulkomaisille potilaille. Siinäkin on käsittämättämän iso liiketoimintapotentiaali. Jos meidän terveydenhuoltotaso on korkea, kuten mainostetaan, niin kyllä silloin näitä palveluja kelpaisi kaupata muillekin hyvään hintaan. Aikoinaan Marskikin jouduttiin kuskaamaan Sveistiin sairaalahoitoon, nyt ehkä voitaisiin Marskikin saattohoitaa jo kotimaassa. |
||