Keskustelu
| alan kolmas mies | Likusellu pelastaa Suomen | 13.3.2017 1.27 |
| EK:n uusi puheenjohtaja Veli-Matti Mattila nosti kissan pöydälle. Kerrankin raikasta keskustelua Suomen palkkakustannuksista ja vielä faktojen valossa. Elisan Veli-Matti Mattila oli saanut käsiinsä tuoreen EU:n tilaston palkkakustannuksista vuosille 2008-2015. Tilastosta on luettavissa seuraavat faktat: Tuntipalkka per vuonna 2015: - Suomi 25.60 euroa/h - Ruotsi 21.40 euroa/h - Saksa 25.00 euroa/h - Euromaat 22.00 euroa/h - EU maat 19.00 euroa/h Tuntupalkkojen nousu 2008-2015 - Suomi 22.5 % - Ruotsi 19.8 % - Saksa 14.7 % - Euromaat 16.4 % - EU maat 15.9 % Yllä olevien lukujen perusteella voidaan todeta, että Mattila on tehnyt Suomen palkkojen osalta oikean analyysin. Nykyinen Suomen keskimääräinen palkkataso on selvästi korkeampi kuin Suomen tärkeimmissä kilpailijamaissa ja palkkojen kasvuvauhti on myös ollut selvästi nopeampaa kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. On epä-älyllistä kiistää nämä tosiasiat. Kun vielä otetaan huomioon Suomen bruttopalkkojen päälle laskettavat ns. sosiaalikustannukset, niin havaitaan se, että Suomen palkkakustannukset ovat täysin karanneet kilpailijamaiden tasoista. Tästä syystä suomalaiset tuotteet eivät voi kilpailla kansanvälisillä markkinoilla tasavertaisesti samoissa tuotteissa. Kansainvälisillä markkinoilla suomalaiset tuotteet eivät ole sen parempia kuin kilpailijamaidenkaan tuotteet, joten suomalaisista tuotteista ei valitettavasti makseta yhtään enempää kuin muillekaan tuottajille. Suomalaisille vientiyrityksille kannattavuuden perusyhtälö eli myyntitulot-kustannukset = voitto/tappio on siis mahdoton. Mattilan todettua tosiasiat ammattiliittojen johtajat ovat tietysti jo heti todenneet, että missään tapauksessa palkkoja ei ruveta laskemaan, vaan itse asiassa nyt aletaan valmistelemaan jo palkkojen nousuvaatimuksia. Kysymys on Suomen vuoden 1940 tammikuun kihlauksen purkautumisesta. Tuolloinhan sovittiin siitä, että palkkoja nostellaan vuodesta toiseen yhdessä sovitulla tavalla ja, jos palkankorotukset karkaavat käsistä, niin sitten devalvoidaan markka, jolloin vienti alkaa taas vetää, kun kilpailukyky on devalvaation avulla taas palautettu. Valitettavasti avoimessa taloudessa kansanvälisen kilpailukyvyn palauttamiseen ei olekaan muita keinoja. Onnettoman ja päättömän euro-kytkennän johdosta Suomi ei voi EU:n sisämarkkinoilla tehdä ulkoista devalvaatiota, mutta muilla markkinoilla valuuttakurssien vaikutuksesta kilpailukyky voi kuitenkin parantua, jos euro heikkenee erityisesti USA:n taalaan verrattuna. Merkittävää heikkenemistä tässä suhteessa on jo tapahtunutkin, mutta Suomen kilpailukyvyn menetys on ollut niin merkittävää, ettei edes noin 25-30%:n euron heikkeneminen ole vielä merkittävästi korjannut Suomen heikkoa kilpailukykyasemaa. On täysin selvää, että tulevina vuosina joudutaan vakavasti miettimään, mikä on Suomen euro-kytkennän laita ja myös, millä tavoin kansainvälisesti erittäin korkeita bruttopalkkojen päälle tulevia ns. sosiaalikustannuksia voidaan meillä laskea. Se on kuitenkin täysin idioottimaista, että Suomen korkeista työvoimakustannuksista faktojen perusteella keskusteltaessa kielletään tosiasiat ja sen lisäksi vielä kysytään neuvoja esim. Lapin yliopiston sosiologian professori emeritus Asko Suikkaselta. Suikkanen näkyykin Iltalehdessä jo ryhtyneen selluteollisuuden konsultiksikin, kuten alta selviää: "Suikkanen korostaa, että kilpailukyvyn kasvattamiseen muilla keinoilla kuin palkka-alella pitäisi kiinnittää huomiota. - On mielenkiintoista, että työnantajat ja niitä lähellä olevat tutkimuslaitokset eivät nosta esille muita tuotantokustannuksia ja kilpailukykyyn liittyviä asioita, esimerkiksi kustannuksia, jotka tulevat työn johtamisesta, raaka-aineesta tai tuotteiden laadun ja menekin osuutta, Suikkanen listaa. - Yksi keskeinen asia on uusien tuotteiden suunnittelu, määrä ja laatu. Kuinka innovatiivisia tuotteita kehitetään, kuinka uusien tuotteiden suunnitteluun ja kehittämiseen panostetaan? Suikkanen nostaa esimerkiksi selluteollisuuden. - Isot puunjalostusfirmat eivät 20 vuotta sitten alkaneet kehittää selluteollisuuden ohella muita tuotteita, joita ne olisivat voineet. Ne eivät siirtyneet esimerkiksi liukusellun tuotantoprosesseihin ja niiden kehittämiseen. Silloin olisi syntynyt muita tuotteita - ei vain perussellua. Suikkasen näkemyksen mukaan paperijalostus- ja selluteollisuus ovat menettäneet asemiaan nimenomaan siksi, että ne eivät aikoinaan kehittäneet uusia innovatiivisia tuotteita. - Ei siinä ollut paperimiesten palkan osuus tuotantokustannuksista se ratkaiseva tekijä, Suikkanen sivaltaa. - Vaikka Suomessa ei nostettaisi palkkoja kymmeneen vuoteen, se ei automaattisesti nostaisi Suomen kilpailukykyä ja ratkaisisi vientiteollisuuden ongelmia." Minäkin olen ollut melko kauan sellu- ja paperiteollisuuden konsulttina, mutta en ole koskaan vielä törmännyt Suikkasen mainitsemaan jo kauan sitten lupaavaan "liukuselluun", jota olisi pitänyt meillä ruveta tekemään jo ainakin 20 vuotta sitten perussellun sijasta. Minun täytyy kyllä valitettavasti todeta professori Suikkaselle, että minä en ole kyllä ennen törmännyt myöskään termiin perussellu. Vuonna 1980 koko maailman dissolving sellun tuotanto oli 4.8 milj. tonnia ja tuotanto kasvoi vuoteen 2015 mennessä noin 6.5 milj. tonniin. Vuonna 1980 Suomen kemiallisen sellun tuotanto oli taas yhteensä noin 4.8 milj. tonnia ja vuoteen 2015 mennessä sen tuotanto oli puolestaan kasvanut 6.9 milj. tonniin. Sosiologi Suikkaselta voi aiheellisesti kysyä, kuinka suuren markkinaosuuden Suomi mahdollisesti olisi voinut saada koko maailman dissolving sellun tuotannosta? Arvaukseni on, että mahdollisesti 2-5% markkinaosuuden. Nykypäivän dissolving sellun markkinoista se merkitsee suunnilleen 140-350 000 tonnin vuosituotantoa. Minun tietojeni mukaan Stora Enso tuottaa Enocellin tehtaallaan nykyään noin 150-200 000 tonnia vuodessa dissolving-massaa. Se vastaa jo suunnilleen sitä määrää dissolving-sellua, jota voitaisiin kohtuudella olettaa olevan mahdollista Suomen markkinaosuudeksi. Sosiologi Suikkaselta voidaan myös kysyä, missä Suomessa voitaisiin ryhtyä tuottamaan tuota ns. "liukusellua" ns. "perussellun" sijasta? Sosiologi Suikkanen ei taida oikein ymmärtää, mistä hän on nyt ryhtynyt antamaan konsultin lausuntoja Suomen sellumiehille ja ammattiyhdistysliikkeille sekä myös medialle ja poliitikoille varmana taustatietona. Minusta sosiologi emeritusprofessori Suikkanen sopisi erinomaisen hyvin Terra Sipilän selluteollisuuden ja oululaisen Chempoliksen senior advisoriksi, kun Chempolis yrittää epätoivoisesti päästä Intian nopeasti kasvaville markkinoille Fortumin rahoilla. Intiassahan on jo ennestään varsin merkittävää "liukusellutuotantoa" Birla-nimisellä isolla "liukusellukonsernilla", joka näyttää olevan kovasti aktiivinen myös mm. Kanadassa ja Ruotsissakin. |
||